Viimeisen rauhan kesän 1941, viimeinen Kotiliesi kehottaa valmistamaan lumpuista "Pisteettömiä alusasuja". Mitäs pisteettömyys sitten onkaan? Mikäli oikein ymmärsin tarkoittaa se etteivät saumat saa reijittyä ensimmäisen pesun jälkeen. Kotiliesi neuvoo ompeluniksit asian estämiseksi.
Silloin ei puhuttu tuunaamisesta vaan uusimisesta. Lumputkin käytettiin tarkoin, vanhojen alushousujen korjaamisesta kerrotaan seuraavaa:
"Ja housut, joitten keskisauman kohta jo on pahoin runneltunut, voidaan tähdepalasilla tai toisilla housuilla korjata käyttökelpoisiksi."
Tässä alushousut ja rintaliivit on tehty vanhasta alushameesta. Sangen aistikkaita alusasuja tuolloin käytettiinkin vai mitä mieltä olette? Tuollaiset rintaliivit olisivat varmaan miellyttävät pitää. Toista kuin nämä nykynaisten hiostaviksi topatut ja kaarituetut panssariliivit ovat.
Tuohon aikaan naiset eivät liene istuneet koskaan toimettomina, vaan aina oli jotain käsityötä tekeillä. Tuollaisten korjaamiseen kuluu paljon aikaa, mutta tulos on kaunis.
Kauniisti käsin huolitellut saumat asuissa ovat, ompelukonettakin toki käytettiin, malliltaan se oli poljettava SINGER enimmäkseen.
Tekstit
2 kommenttia:
Moikka
Sinullahan hauska blogi on. Minulla on kirjastoni alahyllyssä kymmenittäin vanhoja sidottuja Kotiliesien vuosikertoja. Osa oman isäni sitomia, osa setäni jäljiltä. Niistä olen kai opetellut lukemaankin, kun Kiekua ja Kaikua tankkailin.
Siis pisteettömyys tarkoitti, että vanhoja vaatteita uudistamalla ei tarvittu ostokuittien pisteitä, joita ilman ei uutta saanut. Pistesysteemi oli käytössä vielä pitkään sodan jälkeenkin, kahvissa viimeiseksi.
Kiitos tiedosta,taisin ymmärtää pisteet väärin?:)
Aikakauslehdet lienevät olleet tuolloin sen verran arvokkaita, että ne haluttiin sitoa kirjoiksi. Muutoinkin harrastettiin ahkerasti käsitöitä. Minun mummolassani ainakin tuvassa oli sekä höyläpenkki että kangaspuut.
Lähetä kommentti