Oravalle ruokintalauta

Isopeikko on esitellyt hienoa oravan ruokintalautaa hupaisassa blogissaan Isopeikon sanavarat. Usein hänen tarinoitaan lukiessa tulee hyvälle tuulelle. Suosittelenkin tarinoidensa lukemista vaikkapa kaamosmasennuksen poistoon.


Nyt voin ylpeänä esitellä minäkin sovelluksen isopeikon mallista oravan ruokintalautaan. Asetin sen oitis koekäyttöön ulos, tuskin siihen oravia kuitenkaan tulee sillä sen verran kaukana se on metsästä. Kuten kuvista näkyy lunta on meilläkin. Maanantain vastaisena yönä satoi toinen ensilumi siis 25.11. Virallinen ensilumihan satoi jo 31.10.2008 josta on kuvatallennekin täällä. Muutamia päiviä sitä pysyi maassa vaan sitten se suli pois kuten arvelinkin. Vesisadetta, kuraisuutta ja kuuraisuutta on ollut senkin jälkeen. Kuinkahan kauan tämä lumi pysynee maassa? Saammeko valkean joulun, jää nähtäväksi?

Tämä oravalauta lähtee viihdykkeeksi eräälle yksinäiselle vanhukselle. Toivottavasti se ilahduttaa häntä ja aikansakin kuluu rattoisammin tuota laitetta seuratessa. Uskaltautuuko orava laudalle, ymmärtääkö avata kannen ja ottaa sieltä pähkinän syötäväkseen? Hieman arveluttaa laitteen mataluus! Pääseekö kissa oravaan käsiksi, sellaisia irrallaan olevia kissoja liikuskelee siellä täällä. Mietin myös pitääkö oravalle laittaa ruokintalaudasta jatkoriuku lähimpään puuhun pakoreitiksi?

PS Lunta satelee hiljalleen edelleen. Ylemmän kuvan otin heti asetettuani ruokintalaudan pihalle kokeeksi, muutaman hetken päästä otin tuon toisen kuvan. Noin paljon lunta satoi muutamassa hetkessä. Kuinka pimeää olisikaan ellei olisi tuota lumen tuomaa valoa? Saisimmepa oikean kunnon talven näiden muutamien vähälumisten talvien jälkeen!

Maailman kolmanneksi rumin paikka

En ihmettele jos Keskisten Tuurin kyläkauppa on valittu maailman kolmanneksi rumimmaksi rakennukseksi! Ihan ansaitusti, vaan rahaahan se siitäkin tahkoaa. Kesällä pikaisesti siellä kävimme ja nopeasti myös sieltä poistuimme. Kyllä minullekin Tuurista tuli absurdi olo, etten ihmettele jos on valittu vähintäänkin kolmanneksi rumimmaksi rakennelmaksi maailmassa! Tyylien sekoitusta sumeilematta, potkulauta tai polkupyörä olisi ollut oiva kulkuväline valtavassa myymälässään, jotta sen olisi viitsinyt rämpiä läpi. Tuuriin tutustumispäivä oli lisäksi hyvin sateinen, kameraa säästääkseni otoksia oli aiheesta valitettavasti vähän.

Ensilumi

Matkalla jostakin jonnekin, pysäkiltä nähty ensilumi.

On the road...

Kauhajoki...

Elämä hiuskarvan varassa

Edellistä tekstiäni kirjoitellessani, ulkoa kuului muksahdus. Sellainen pieni vain, kuin tömähdys johonkin jo aiemminkin kokemaani. Riensin katsomaan, josko jotain näkyisi ja näkyihän siellä. Maassa makasi HÄN!



Katselin hetken HÄNTÄ, miettien mitä tekisin? Muistui mieleeni ne lapsuuden useat pakolliset lintuhautajaiset, jolloin hoidokki kuoli, huolimatta hellästä hoidosta. Linnun rinta näytti vielä sykkivän, silmätkin olivat eloisat, mutta ketarat sojotti kohti taivasta. Niin avuton! Tappaako minun se kuuluisi? Ei, en tahdo! Mutta silloinhan olen julma, enkä piittaa toisen tuskista! Hirveä sotkukin siitä tulisi! En minä ilkeä tehdä sitä!

Muistin sen röyhkeän katin, joka on livahtanut luokseni, aina heti jos ovi on ollut auki! Hoitakoon se tämän nyt sitten ja mahdollisimman pian ellei lintu itse toinnu ja lähde lentoon, jota toki toivon! Annan tuon olla tuossa - ja haenkin kameran ja ikuistan hänet, kuten paparazzit ovat ikiajat tehneet, saalistaessaan kohdettaan! Carpe Diem!

Alla kuva hieman myöhemmin, kun uskaltauduin tarkistamaan tilannetta! Lintu poissa! Ei höyheniä! Ei verta! Vain hätäpaskat jäljellä! Tointuiko hän? En tiedä? Teinkö oikein, toimiessani kuten toimin? Kuinka olisitte te arvoisat lukijani toimineet vastaavassa tilanteessa? Mitä lintuselle tapahtui?