Hyvää Joulua!

"Kotilieden Joulu" 1951 julkaisi seuraavan Kieku ja Kaiku sarjakuvan. Riimittäjänä oli itse Mika Waltari ja kuvittajana Asmo Alho.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Onko metallimies rikas?

Näin alkaa vuoden 1950 Kotilieden numero 10:ssä (16.5.1950) julkaistu juttusarja "Miten suomalaiset elävät II".
Reilun kahden aukean kuvallisessa jutussa kerrotaan viilari Emil Niemisestä perheineen. Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten maksutuomion vuoksi teollisuus kehittyi vinhaa vauhtia etenkin metalliteollisuus. Silloiseen Neuvostoliittoon lähti jatkuvalla syötöllä junalasteittain sotakorvauksia. Sodasta palanneet miehet ja naiset työskentelivät ahkerasti. Työtä riitti ilmeisesti kaikille sitä haluaville? Olikohan tuolloin Suomessa lainkaan työttömyyttä?

Viilarin perhe asui Tampereella, vain isän käydessä töissä kodin ulkopuolella. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi neljä poikaa ja niiden sisko. Äiti oli tyypillisesti täystyöllistetty perheenemäntä. Hänellä ja lapsilla riitti kotona kyllin kotitöitä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Heillä oli tyypilliseen tuon ajan tapaan oma kasvimaa ja jopa 20-päinen kanala ruokatalouden helpottamiseksi. Äiti tietenkin ompeli ja kutoi ahkerasti pitääkseen perheensä vaatetettuna - edullisesti. Taisipa tuohon aikaan olla vaikeuksia ostaakaan valmiita vaatteita, kankaista ja kaikesta oli pulaa. Näin olen kuullut kerrottavan. Kaikki perheenjäsenet siis osallistuivat kykyjensä mukaan kotiaskareisiin, tässä perheessä hyvin tasa-arvoisestikin.

Vanhin poika Aulis oli juuri palannut yo-kirjoitusten reaalikokeesta ja lepäili kuvassa sohvalla. Oliko hän suvun ensimmäinen ylioppilas?

Tuolloin viilari ansaitsi 100 mk tunnissa. Tavallinen kirjemerkki maksoi sillon 5 mk eli tuntipalkallaan hän sai 20 kpl kirjemerkkejä. Nyt kirjemerkki maksaa 0,80 € eli vastaava viilarin tuntipalkka kuuluisi olla 16 €, jotta saisi saman määrän postimerkkejä kuin vuonna 1950. Taitaapa viilarin palkka ollakin tuota luokkaa? Pohjoisessa lienee allekin, 11 € kenties?

Miltäpä tuntuisi tuollainen perhe-elämä nykyihmisestä?

PS Aina näköjään on kinattu siitä onko oikein työläisen tienata sama kuin akateemisen tai kenties jopa enemmän? Klikkaamalla kuvaa voit saada selvää alkuperäisestä tekstistäkin!

Mutta Elizabeth Taylor pääsi kanteen

Vaikka Gina Lollobrigidasta on sisäsivuilla usean aukean verran kuvia, ei hän päässyt kuitenkaan kanteen kuten toinen tuon ajan filmstar Liz Taylor pääsi. Kuvakannen selosteessa sanotaan Elizabeth Taylorin ja Stewart Grangerin poseeraavan, keikarien kuninkaan Beau Brummelin elämästä kertovassa englantilaisessa Curtis Bernhardin ohjaamaassa elokuvassa, joka kuulemma saapuu Suomeen kevättalvella. Enpä muista tuota elokuvaa katsoneeni. Eikö kannen mies näytä Richard Burtonilta (yksi Elizabethin useista aviomiehistä)? Kuvaushetkellä Elizabeth Taylor oli noin 23-vuotias.

Elizabeth Taylorin ura alkoi varhain 8-vuotiaana. Hän näytteli lapsena mm. ihanissa Lassie-elokuvissa.

Tänään Liz Taylor on 76-vuotias, kuvassa Liz viimeisimmän aviomiesehdokkaansa kanssa, jos menivät naimisiin oli se Taylorin yhdeksäs aviomies. (kuva vuodelta 2007)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Taylor

Onko 40-vuotias nainen vanha?

Veden kantaminen lienee yksi yleisimpiä naisten ja tyttöjen hoitamia asioita maailmassa. Yhteiskaivolla ehdittiin hieman rupatella päivän askareiden lomassa. Kaivoa ei voitu perustaa mihin vain, se saattoi olla kaukanakin huushollista. En muista milloin lapsuuskotiini tuli vesijohto sisälle? Luulen sen tapahtuneen 1950-luvun lopulla? Sitä ennen se kannettiin emali- tai sinkkiämpärissä sisälle.

Tällaiset kaatoaltaat ja vesikraanat olivat yleisiä vielä 1970-luvulla maaseudun keittiönurkkauksissa.

Kuvan ämmänlänkiä en muista käytetyn, isompi määrä vettä haettiin maitokärryillä = käsikärryillä maitotonkkiin laskettuna. Kaivo pyrittiin perustamaan mahdollisimman lähelle asuinrakennuksia tai navettoja.

Oman kaivomme vesi oli rautapitoista, siksi valkopyykki- ja saunavedeksi haettiin vettä arosta, itsekin sitä puuhaa paljon lapsuudessani tein. Ihmeesti sitä jaksoi maitokärryillä useamman tonkan vesilastin hakea saunalle lauantaisin. Saunanlämmityspuuha oli mielihommiani raskaudestaan huolimatta.

PS Mainos löytyi Kotilieden huhtikuun n:o 7 vuodelta 1953.

Vauvauutisia vuodelta 1955

Miltä tuntuisi kantaa yhdeksän kuukautta kohdussaan rouva Wanda Krylowin pulskia kaksosia? Keisarinleikkauksella kasoset maailmaan tulivat - eikä ihmekään, sillä painoa kaksosilla oli 5090 g (poika) ja 4020 g (tyttö) yhteensä 9110 g! Lieneepä äiti ollut sangen komea näös viimeisillään. Omat lapseni ovat olleet syntyessään noin kolme ja puolikiloisia, siis normaalipainoisia vastasyntyneitä.

Enpä ole aiemmin moista kuullut, että kaksosilla olisi ikäeroa 48 päivää! Delawaressa syntyneet kaksoset vaiko sisarukset pikemminkin(?) syntyivät samasta äidistä 48 päivän välein. Poika Douglas Lee syntyi 28. tammikuuta ja sisko Deporah Lynn vasta 17. maaliskuuta!

Aika hyvä suoritus äidiltä kuvata itse oma vastasyntynyt lapsensa noinkin pian. Mitähän kuvan poika Ranttilalle tänään kuuluu? Olisipa hauskaa jos sattuisi tämän jutun huomaamaan. Kuvaamassa lastaan on rouva Lippe Ranttila, vastasyntyneen isä on pianisti Ensio Ranttila. Tuohon aikaan eivät isät tai muut sivulliset päässeet synnytyssaliin kuvausta suorittamaan.

PS Niin kyseiset jutut löytyivät vuoden 1955 VIIKKOSANOMISTA.

Ratkaisu nuoriso-ongelmaanko tässä?

Tällainen kuvaus Ruhrin hiilikaivoksesta löytyy vuoden 1955 VIIKKOSANOMISTA. Tämän päivän Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan kuinka tehokkaassa Saksassa "Ydinjätesäiliöt ovat alkaneet vuotaa". Klikatkaahan nuo tekstikuvat suuriksi niin pystytte lukemaan mielestäni hyvin kirjoitetun selostuksen Saksan tehokkaasta teollisuusalueesta Ruhrista.


Olisiko tässä ratkaisu nuoriso-ongelmaamme? Kuvan pojat lienevät 15-vuotiaita kaivostyöläisiä! Pitäisikö nuorisolla ollakin pakollista ruumiillista pakkotyötä päivittäin? Eikö silloin päävärkkikin pysyisi paremmin kunnossa eikä ehtisi suunnitella päättömyyksiä.

Miltä tämän päivän Ruhr näyttänee?

Onko kodissasi askarteluhuone?

Vuoden 1951 Kotiliedessä kerrotaan kuinka tuolloin professori Alvar Aalto puuttuu kansainvälisessä väestö- ja perhekonferenssissa asumisviihtyvyyteen. Aallon mielestä asunnot ovat kehittyneet liiallisen "mukavuudentavoittelun" kustannuksella liian pieniksi, että ne perhe-elämän kannalta ovat melkeinpä kelvottomia. "Vain turhaa mukavuutta vähentämällä voimme luoda kunnollisia perheasuntoja - asuntoja, joissa on enemmän tilaa, enemmän vapautta ja viihtyisyyttä kuin nykyisissä." Alvar Aalto oli tuohon aikaan 53-vuotias arkkitehti/muotoilija.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alvar_Aalto


Kuinkapas on nykyisin, ainakin tilavilta ja prameilta ulkoisesti nykykodit näyttävät, totta niissä jo nykyisin voi askarella yhteisessä askarteluhuoneessa koko perheen voimin? Omassa lapsuuskodissani saimme puuhastella monin tavoin, "sekasotkua" olikin usein esillä. Samoin mummolan isossa tuvassa oli sekä höyläpenkki että kangaspuut. Vielä papan ulkopaja, vieläkin näen hänet mielessäni ahjon äärellä, kipinät vain lentävät iskujen voimasta.

Olisipa viihtyisää ja ihanteellista vai?

Apua lapsihalvaus tulee!

VIIKKOSANOMIEN numero 20 vuodelta 1955 kertoo kolmen aukeaman verran, silloin etenkin lasten parissa jyllänneestä vitsauksesta eli poliosta, myös aikuiset halvaantuivat samasta syystä. Tunnetuin polioon sairastunut henkilö lienee USA:n yksi presidentti, noin II maailmansodan aikaan vaikuttanut Franklin D. Roosevelt. Hän pyrki salaamaan vammansa, tuohon aikaan se olikin mahdollista, nykyisin ei enää olisi, kiitos kaikkitietävän MEDIAMME. Vammainen tuskin enää pääsisi USA:n presidentiksi!? Päätähän tuossakin virassa eniten luulisi tarvittavan eikä jalkoja!?

Franklin D. Roosevelt:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Franklin_D._Roosevelt



1955 vielä kuumeisesti etsittiin ja kehiteltiin tehokasta rokotetta tautia vastaan, etenkin USA:ssa. Lehden juttu on suoraan lainattu ja käännetty amerikkalaisen toimittajan artikkelista vain suomalaisen epidemiologin (Risto Pätiälä) lisäyksillä, Suomen tilanteeseen. Kuvissa olevat lapset lienevät amerikkalaisia(?). Uutta tri Jonas E. Salkin rokotetta oli kokeiltu edellisenä kesänä. Suurimmassa vaarassa olivat kansakoulun aloittavat eka- ja tokaluokkalaiset joiden joukkorokottamista harkittiin.

Jutun mukaan Salkin rokote tulee maksamaan Kansalliselle Lapsihalvaussäätiölle yhden dollarin kolmesta pistoksesta. Lapsihalvausta oli kolmea tyyppiä eli piti rokottaa kolmea erilaista poliotyyppiä vastaan?

Tietoa poliosta:

http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/tietoa_ja_tukea/tietoa_vammaryhmista/polio/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Polio




Äidin kertomuksen mukaan minun paras leikkikaverini (naapurista) kuoli parivuotiaana polioon. Minä säilyin - vaikka olin lähikosketuksessa kanssaan. En muista asiasta yhtään mitään. Äitini oli antanut minulle aspiriinia, jostain syystä, mitäpä muuta hänellä olisi ollutkaan? Myöhemmin olen lukenut aspiriinin olleen hyvä vastalääke poliota vastaan. Persposkellani on vieläkin arpi (kuoppa), muistona lapsuuden poliorokotteesta. Terveyssisaren piikki ei tainnut olla täysin puhdas, koska rokotekohta märki pahasti. Monia polion sairastaneita on vieläkin keskuudessamme, eläen normaalia elämää kanssamme ammatteineen ja perheineen, vaikka kulkevatkin kenties apuneuvojen avulla. Milloin polio lopullisesti taltutettiin Suomesta, muistan sokeripalapoliorokoteen jaon, olisiko ollut 1970- vai 1980-luku kyseessä tuolloin?

Satukirjailija Auervaara

PS Alkoi sen verran kiinnostamaan tämä herra Auervaara, että lisäsin tähän tietoa hänestä sekä linkin wikipediaan.

Juttu kuuluisasta naistenkaataja Auervaarasta löytyy VIIKKOSANOMIEN ylimääräisestä talviliitteestä 8B vuodelta 1955. Esko Tommola on sen koonnut, kasvokuvankin on valokuvaaja onnistunut saamaan. Hurmuria syytetään tällä kertaa kuolemantuottamuksesta, lahtelainen hyväuskoinen sairaanhoitajatar/osastonhoitaja on riistänyt hengen itseltään petyttyään kirjeystäväänsä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara

PS Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja voit lukea alkuperäisiä tekstejä paremmin.


Tässä viisikymppinen naissankari tulossa oikeuteen. Etualalla lienee yksi hänen valloituksistaan.


Hän oli ehtinyt viettää vankilassa jutun mukaan jo - yli 25 vuotta erinäisten rötösten vuoksi? Käsittämätöntä kuinka viksutkin naiset lankesivat moiseen herraan? Ei edes ulkonäöllisesti häävi!


Vastaisitteko te seuraavanlaisiin kirjeenvaihtoilmoituksiin:

Olen auton, pianon, osakkeen ja tehtaan omistava yli 100 000 mk kuukausituloinen diplomi-insinööri. Olen palannut juuri ulkomailta ja etsin kodin rauhaa rakastavaa, edustavassa asemassa olevaa lämminsydämistä naista!

tai alla olevaan ilmoitukseen (Turun Sanomista kopiodun jutun mukaan):

Auervaara etsi uhrinsa lehti-ilmoitusten perusteella. Syyskuussa 1954 Auervaara kirjoitti Uuden Suomen sivuille.

Sivistynyt 47-v, raitis ja kunnollinen POIKAMIES, joka ei juo eikä tupakoi ja jonka niin taloud. kuin yhteisk. asema on hyvä, toivoisi tällä tavoin tutustuvansa sellaiseen todella naiselliseen neitoon tai leskirouvaan, jolle oma kaunis koti olisi kullan kallis. Vaitiolo kunnia-asia ja arv. vast. viikon aikana U.S:n kontt. nimim. "Kaupunkiosake malli 54"

TS/Lehtikuva
Auervaara oli ammattirikollinen, joka petkutti lähinnä avioliittoon haluavia naisia. Hän esiintyi mielellään muun muassa maisterina tai lentäjänä.


Syyte raukesi ja myhäilevä casanova poistui oikeussalista kasvot peitettynä.

Mika Waltaria Auervaara innoitti kirjoittamaan näytelmän "Gabriel, tule takaisin" 1945.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=271&a=6045

Yleisö oli laatinut veisunkin Auervaarasta Rosvo Roopea mukaillen.

Sais Ruben kerran palkkansa ja laki oisi niin, ett' kaikki heilat kerran, koottais haaremiin. Vaan rangaistukses' Ruben varmaan pyytäis jonkun muun;

parempi orjan elämää on kuolo hirsipuun.

Naistenmiehen päivät päättyivät laulun mukaan, sillä Ruben Oskar Auervaara löytyi hirttäytyneenä Helsingin rikospoliisin pidätyssellistä 27. toukokuuta 1964.

Omenalla päähäni tosiaan

"Ota Olli omenia, omenat ovat makeita" alkaa Viikkosanomien pääkirjoitus vuonna 1955.1.1. Päätoimittajana on Aatos Erkko.

Tämä Viikkosanomien vuosikerta vuodelta 1955 lienee ollut hallussani jo kauan, jo vuosikymmeniä jopa. En ole kauheasti sitä lukenut. Se on ollut muuttojen välillä vuosia pahvilaatikossa ja kaapin kätköissä. Lehdet on sidottu taitavasti kirjaksi, siis koko vuoden 1955 lehdet yhdessä, eipä tuollaista järkälettä iltalukemiseksi sänkyyn oteta. Pöydän ääressä sitä on luettava. Mitoiltaan se on seuraava: pituus 34,5 cm, leveys 25,5 cm ja paksuus 6 cm. Painoakin lienee pari kiloa.



Tarkasteltuani kirjaa tarkemmin huomaan mielenkiintoisia asioita. Päätoimittajana tuolloin oli itse arvoisa Aatos Erkko! Koska lehdet ovat jo 53 vuotta vanhoja oletin kyseisen Erkon olevan muun kuin vieläkin elossa olevan. Googlattuani haulla Viikkosanomat löytyikin valaistusta asialle. Lehti vaikutti siis 1922-1975 välillä ja päätoimittajana tosiaan oli jo tuolloin, vain parikymppinen Aatos Erkko. Eipä ihme vaikka vaikutelmakseni snomista näin äkkipäätä jäikin modernius.



Eivätpä aiheet ole paljoa viidessäkymmenessä vuodessa muuttuneet, vai mitä mieltä olette. Sairaanhoitajien lakosta ja palkoista silloinkin puhuttiin. Tuo kansikuvakin on ajankohtainen ja sitä luonnehditaan seuraavasti: "Yksinäinen ja unelias alppimaja odottaa uhkarohkeiden kiipeilijöiden tuloa". Vastahan seurasimme livenä K2:n valloitusdraamaa Himalajalla, joskaan mitään majoja siellä ei liene vain rohkelikkojen telttoja.


Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja selvän teksteistä. Mitä on "hyväntekeväisyyskauppa", sellaista termiä en aiemmin ole kuullut?