Vammainen presidentti

Viikkosanomien numerossa 14-15A 1955 on mielenkiintoinen kuvallinen juttu USA:n II maailmansodan aikaisen presidentti Franklin Delano Rooseveltin osuudesta Jaltan sopimuksessa. Sopimuksen allekirjoituksesta lähtien oli kiistelty siitä oliko Roosevelt ollut liian myöntyväinen Stalinin kannalle. Roosevelt kuoli pian tapaamisen jälkeen kesken presidenttikauttaan. Häntä seurasi republikaani Harry.S Truman, muuttaen USA:n suhtautumisen NL:n viileäksi.

PS Sopimus julkaistiin maaliskuussa 1955 ja siinä syy Viikkosanomien juttuun.

Erityisen mielenkiintoinen jutussa on alla oleva kuva. Siinä nuoruuden polion sairastumisen jälkeen täysin liikuntakyvytön presidentti on kokenut ihmeparannuksen patsaan muodossa.

Kuvassa englantilaiset työläiset siivoavat tahallisesti tahrittua FDR:n patsasta Lontoossa. Rooseveltiä väitettiin Jaltan petturiksi.

Vitsailevaan tyyliin puolitietoa netissä levittävästä hikipediasta löytyi tämä pyörätuolissa istuvasta FDR:stä otettu kuva. Tällaisia vammaisuuden todistavia kuvia hänestä on olemassa kuulemma vain kaksi. FDR pyrki salaamaan vammaisuutensa tavallisilta kansalaisilta.

http://hikipedia.info/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tässä vammainen presidentti on nostettu tuoliin.

Mitä mieltä olette, istuuko presidentti Roosevelt tässä kuvassa pyörätuolissa vai ei?

Kolmen voittajavallan päämiehet Churchill, Roosevelt ja Stalin sopimassa II maailmansodan rauhan jälkeisistä toimista Jaltalla helmikuussa 1945.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tämä istuva patsas presidentistä löytyy Franklin Delano Roosevelt Memorialista. Mukana on myös patsas hänen Fala koirastaan. Tuon FDR:n usein käyttämän viitan alle sopii hyvin piilotettavaksi pyörätuoli.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_Delano_Roosevelt_Memorial

Kasvata omat paistisi pihallasi

Välirauhan ajan Kotiliedessä numero kymmenen vuodelta 1941 neuvotaan ihmisiä harkitsemaan oman paistin kasvattamista kesän aikana omalla pihalla, jos siihen suinkin löytyy tilaa ja mahdollisuuksia, kaupungeissakin. Näin välttyy jonottamasta kortilla ollutta kuponkilihaa tulevana talvena. Neuvo olikin hyvä sillä jo kesäkuun lopulla alkoi sota jälleen, jatkuen syksyyn 1944 ja vielä Lapin sota päälle 1945.

Sian kasvattamiseen 100 kiloiseksi tarvittiin seuraava määrä ravintoa:

30 kg kaurajauhoja
110 kg ohrajauhoja
300 kg vihantarehua
280 kg lanttua
300 kg perunaa
525 kg kuorittua maitoa

Kuulostaa paljolta, mistä tuon rehumäärän saisi? Sioille syötettiin tosin kaikki keittiötähteet kuten perunankuoret yms. Mitään ei pantu haaskioon. Jokaisessa hyötyeläimiä pitävässä taloudessa oli keittiötilan nurkassa solkkuämpäri, jonne kaikki syöttösialle kelpaava ruoantähde pantiin.


Mitäpä tämän päivän lapset sanoisivat jos heidän pitäisi syödä lemmikkikaninsa?

Puolukkaretki metsään

Sunnuntainen ulkoilu tapahtui puolukkametsässä, viime vuonna samalta paikalta sai nopeasti ämpärinsä täyteen. Nyt paikka ei niin marjaisa ollut. Kotilieden sota-aikaisessa (1944) jutussa annetaan vihjeitä puolukan monipuoliseen käyttöön, puolukkasatokin oli edellisenä syksynä 1943 ollut kuulemma runsas. Näissä vanhoissa lehdissä juttujen tekijöiden asemaa korostetaan hauskasti. Tämänkin jutun laatija on itse johtaja, myös muita korkeasti koulutettuja jutun laatijoita mainitaan, kuten maistereita, tekniikan tohtoreita, lehtoreita, osastopäälliköitä, käsityönopettajia, tohtoreita. Ilmeisesti jutuilla oletettiin olevan silloin enemmän painoarvoa lukijoissa.

Jutussa suositellaan lisäämään puolukkasurvos vasta lähes valmiiseen puuroon, näin säästetään säännösteltyä sokeria, josta oli muutoinkin pula. Puolukan alkuperäinen makukin säilyi näin tehden paremmin.

Tältä ruska näytti pominta-alueellamme, ei erityisen värikästä. Useat koivut ja haavat olivat jo pudottaneet lehtensäkin.

Tästä perkaamattomasta saaliista aion kokeilla alla olevan sota-aikaisen ohjeen mukaista vanukasta. Kauran sijasta käytän murskattuja ohraryynejä, joita olen saanut lahjaksi.

Sota-ajan vauvanhoitoa

Edellisen postauksen hempeilyn jälkeen, lienee paras palata karuun arkeen. Eiväthän ne suloiset vauvat, aina niin herttaisia ole, vaan vaativia tyranneja suorastaan, etenkin jos on pöksyt märät. Tässäpä oiva apu asiaan! Kelpaisiko tämän päivän ekologisille äideille ja heidän vauvoilleen turve- tai sanomalehtivuode, kuten tämän jutun äiti kertoo. Juttu kertoo ettei turvevuodevauvoilla ollut kuin vaippahousut kapalon tilalla. Ihan pienien possujen kasvatukselta kuulostaa vai mitä? Possut ovatkin mitä suloisimpia otuksia. Näin toimien luulisi lapsen oppivan pian kuivaksi.

1950- ja 1960-luvuilla lienee ollut äitiysavustuspakkauksissa vauvan kuivikkeeksi, kovia pahvisia imulevyjä, lisäksi käytettiin sanomalehteä kuten tässäkin jutussa kerrotaan. Kertakäyttövaipat tulivat vasta 1970-luvulla yleisiksi.



Poimin yllä olevan jutun, Kotilieden vuoden 1944 helmikuun 1. päivän lehdestä. Eletään pahinta sota-aikaa ja kaikesta on pula - köyhääkin. Kekseliäisyyttä vaadittiin arkipäivästä selviytymiseen. Silloin elettiin todella ekologisesti? Kierrätystä kierrätyksen perään.


Klikatkaa tämä juttu suuremmaksi, niin voitte lukea, mitä kaikkea käytettiin pienokaisen vaatetukseen. Miesten sukkiakin. Sopisivatko ne kuuluisat, miesten tennissukat tähän tarkoitukseen, kenties paremmin kuin väärissä tilaisuuksissa miesten jalkoihin.



Huomatkaa vauvan sukkanauhat nappeineen. Eiväthän sukat muutoin pysy potkivan vauvan jaloissa, lisäksi täytyi olla sukkanauhaliivi. Kuvan vauva on tänään 65-vuotias, jos on vielä elossa.


Tässä äiti on sitonut peiton kiinni pinnoihin, jotta peitto pysyisi päällä. Ymmärrettävä yritys pitää vauva lämpimänä, erityisesti talvisaikaan, usein puulämmitteisissä viileähköissä asunnoissa.