Hyvää Joulua!

"Kotilieden Joulu" 1951 julkaisi seuraavan Kieku ja Kaiku sarjakuvan. Riimittäjänä oli itse Mika Waltari ja kuvittajana Asmo Alho.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Onko metallimies rikas?

Näin alkaa vuoden 1950 Kotilieden numero 10:ssä (16.5.1950) julkaistu juttusarja "Miten suomalaiset elävät II".
Reilun kahden aukean kuvallisessa jutussa kerrotaan viilari Emil Niemisestä perheineen. Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten maksutuomion vuoksi teollisuus kehittyi vinhaa vauhtia etenkin metalliteollisuus. Silloiseen Neuvostoliittoon lähti jatkuvalla syötöllä junalasteittain sotakorvauksia. Sodasta palanneet miehet ja naiset työskentelivät ahkerasti. Työtä riitti ilmeisesti kaikille sitä haluaville? Olikohan tuolloin Suomessa lainkaan työttömyyttä?

Viilarin perhe asui Tampereella, vain isän käydessä töissä kodin ulkopuolella. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi neljä poikaa ja niiden sisko. Äiti oli tyypillisesti täystyöllistetty perheenemäntä. Hänellä ja lapsilla riitti kotona kyllin kotitöitä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Heillä oli tyypilliseen tuon ajan tapaan oma kasvimaa ja jopa 20-päinen kanala ruokatalouden helpottamiseksi. Äiti tietenkin ompeli ja kutoi ahkerasti pitääkseen perheensä vaatetettuna - edullisesti. Taisipa tuohon aikaan olla vaikeuksia ostaakaan valmiita vaatteita, kankaista ja kaikesta oli pulaa. Näin olen kuullut kerrottavan. Kaikki perheenjäsenet siis osallistuivat kykyjensä mukaan kotiaskareisiin, tässä perheessä hyvin tasa-arvoisestikin.

Vanhin poika Aulis oli juuri palannut yo-kirjoitusten reaalikokeesta ja lepäili kuvassa sohvalla. Oliko hän suvun ensimmäinen ylioppilas?

Tuolloin viilari ansaitsi 100 mk tunnissa. Tavallinen kirjemerkki maksoi sillon 5 mk eli tuntipalkallaan hän sai 20 kpl kirjemerkkejä. Nyt kirjemerkki maksaa 0,80 € eli vastaava viilarin tuntipalkka kuuluisi olla 16 €, jotta saisi saman määrän postimerkkejä kuin vuonna 1950. Taitaapa viilarin palkka ollakin tuota luokkaa? Pohjoisessa lienee allekin, 11 € kenties?

Miltäpä tuntuisi tuollainen perhe-elämä nykyihmisestä?

PS Aina näköjään on kinattu siitä onko oikein työläisen tienata sama kuin akateemisen tai kenties jopa enemmän? Klikkaamalla kuvaa voit saada selvää alkuperäisestä tekstistäkin!

Joskus en halua sanoa sanaakaan...

Valokuva- ja runotorstain teemana on seuraava katkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Osallistunkin tällä kertaa molempiin kuvaan ja runoon tai mikä tuo lausumani lie? Sen päätätte te lukijani!

Ei aina halua sanoa sanoja.
Hiljaisuus sanoo enemmän?
Minulle ei olisi ongelma olla äänetön - vai olisiko?
Voinhan ajatella, tehdä käsin, liikkua, kirjoittaa, maalata, kuvata...
Hiljaisuuden retriitti - lie parasta!?
Joskus voisin kuitenkin sanoa liikaa ja satuttaa sanoillani.
Sanoa aivan aivan liikaa - sanoja,
ihan ajattelemattomia ja loukkaavia!
Sellainen minä lienen - ajattelematon
sanon ajattelematta.
Kunpa sanottuja sanoja saisi takaisin
eikä sanoisikaan - niin sattuvasti!
En sano sanaakaan - päätän.
Olen hiljaa - kuuntelen muiden sanoja!
Jos sen oppisin - olisinpa viisas!