perjantai 20. marraskuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
perjantai 23. lokakuuta 2009
Tie ulos / a way to outdoors
Valokuvatorstain haasteena on "TIE ULOS". Tässä minun tulkinta aiheeseen.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Rakkaus / love
Osallistunpa taas valokuvatorstaihin teemalla - RAKKAUS! Harmittaa etten osaa tarpeeksi kuvankäsittelyä - vielä! Klikatkaa kuva suuremmaksi kuitenkin, pikkusen auttaa!
perjantai 9. lokakuuta 2009
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kosto
Päivitän pitkästä aikaa blogiani, osallistumalla valokuvatorstain aiheeseen KOSTO, tällä kuvalla.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Nyt mummoillaan
Yksi syy hiljaiselooni on tässä:
Selaillessani noita vanhoja lehtiä pysähdyin alla olevalle sivulle. Se löytyi Omin käsin lehden numerosta 3 vuodelta 1951. Minulla on monenlaisia lankajämiä, jotka olivat kauhealla sykkeröllä eikä niistä löytynyt päätä ei häntää. Sieltä oli käyty nyhtämässä langanpätkää milloin mihinkin tarpeeseen. Nyt kun oma äitini ei enää jaksa kutoa suvulle sukkia. Hänen kutomisena jos laittaisi yhteen kasaan syntyisi niistä valtava vuori.
Niinpä päätin ryhtyä vuorostani minä mummoilemaan. Sehän minä oikeasti olenkin pian jo toisenkin lapsenlapsen isoäiti. Tavoitteenani on kutoa noista jämistä seuraavaksi jouluksi kaikille lahjasukat tai lapaset tai mitä nyt niistä keksinkään. Olen selvittänyt lankasykkerön samalla kun olen seurannuat vaikkapa teeveetä. Nyt ne on pienillä kerillä siistisi odottamassa vuoroaan. Saadakseen langoista sukat on niitä yhdisteltävä. Tällä hetkellä minulla on valmiina kaksi paria sukkia. Olen ylpeä saavutuksestani. Opettelin mielestäni monimutkaisen sukanvarren sekä uuden tavan kutoa kantapää. Osaan nyt vahvistetun kantapään teon. Sitä kutsutaan myös ruusukantapääksi. Aiemmin olin kutonut sen äitini tavalla eli sellaisen joita näkee kaupasta ostettavissa sukissa, mikähän sen nimi lienee? Olen aina ihaillut pitsineuleita, mutta olettanut etten niitä osaisi. Joskus olen nimittäin yrittänyt sellaista vaan luopunut koska en ymmärtänyt ohjeista juuri mitään! Tuossa Omin käsin lehden sukkaohjeessa ohje oli niin selkeä, että minäkin siinä onnistuin!
Ensimmäisten sukkien kanssa oli vaikeuksia, jouduin välillä purkamaan ja aloittamaan alusta hororaitojen vuoksi. Näköjään aloittelijan ei sovi katsella teeveetä kutoessaan outoa mallia. Harrastettiinko ennen TV aikaa kenties enemmän monimutkaisia keskittymistä vaativia neuleita kuin nykyisin, voisi olettaa niin? No nyt hallitsen kuviokutomisen jo paremmin. Pystyn neulomaan tuota monimutkaisuutta samalla kun katselen telkkua. Onpa se tosiaan rentouttavaa ja palkitsevaa toimintaa. Enpä ihmettele jos kutominen on suosittua naisten keskuudessa. Vieläkö naiset pitävät ompeluseuroja?
Selaillessani noita vanhoja lehtiä pysähdyin alla olevalle sivulle. Se löytyi Omin käsin lehden numerosta 3 vuodelta 1951. Minulla on monenlaisia lankajämiä, jotka olivat kauhealla sykkeröllä eikä niistä löytynyt päätä ei häntää. Sieltä oli käyty nyhtämässä langanpätkää milloin mihinkin tarpeeseen. Nyt kun oma äitini ei enää jaksa kutoa suvulle sukkia. Hänen kutomisena jos laittaisi yhteen kasaan syntyisi niistä valtava vuori.
Niinpä päätin ryhtyä vuorostani minä mummoilemaan. Sehän minä oikeasti olenkin pian jo toisenkin lapsenlapsen isoäiti. Tavoitteenani on kutoa noista jämistä seuraavaksi jouluksi kaikille lahjasukat tai lapaset tai mitä nyt niistä keksinkään. Olen selvittänyt lankasykkerön samalla kun olen seurannuat vaikkapa teeveetä. Nyt ne on pienillä kerillä siistisi odottamassa vuoroaan. Saadakseen langoista sukat on niitä yhdisteltävä. Tällä hetkellä minulla on valmiina kaksi paria sukkia. Olen ylpeä saavutuksestani. Opettelin mielestäni monimutkaisen sukanvarren sekä uuden tavan kutoa kantapää. Osaan nyt vahvistetun kantapään teon. Sitä kutsutaan myös ruusukantapääksi. Aiemmin olin kutonut sen äitini tavalla eli sellaisen joita näkee kaupasta ostettavissa sukissa, mikähän sen nimi lienee? Olen aina ihaillut pitsineuleita, mutta olettanut etten niitä osaisi. Joskus olen nimittäin yrittänyt sellaista vaan luopunut koska en ymmärtänyt ohjeista juuri mitään! Tuossa Omin käsin lehden sukkaohjeessa ohje oli niin selkeä, että minäkin siinä onnistuin!
Ensimmäisten sukkien kanssa oli vaikeuksia, jouduin välillä purkamaan ja aloittamaan alusta hororaitojen vuoksi. Näköjään aloittelijan ei sovi katsella teeveetä kutoessaan outoa mallia. Harrastettiinko ennen TV aikaa kenties enemmän monimutkaisia keskittymistä vaativia neuleita kuin nykyisin, voisi olettaa niin? No nyt hallitsen kuviokutomisen jo paremmin. Pystyn neulomaan tuota monimutkaisuutta samalla kun katselen telkkua. Onpa se tosiaan rentouttavaa ja palkitsevaa toimintaa. Enpä ihmettele jos kutominen on suosittua naisten keskuudessa. Vieläkö naiset pitävät ompeluseuroja?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
