LEIKKIPAIKKA

Räiskyvä

2009-11-20T13:20:00.001Z

Vuorenpeikon luolassa

2009-11-01T02:59:00.001Z

Tie ulos / a way to outdoors

2009-10-23T15:59:00.003+01:00

Valokuvatorstain haasteena on "TIE ULOS". Tässä minun tulkinta aiheeseen.

Rakkaus / love

2009-10-17T04:19:00.003+01:00

Osallistunpa taas valokuvatorstaihin teemalla - RAKKAUS! Harmittaa etten osaa tarpeeksi kuvankäsittelyä - vielä! Klikatkaa kuva suuremmaksi kuitenkin, pikkusen auttaa!

Virta

2009-10-09T03:40:00.004+01:00

Kuva osallistuu valokuvatorstain teemaan VIRTA.

Kosto

2009-10-03T05:01:00.004+01:00

Päivitän pitkästä aikaa blogiani, osallistumalla valokuvatorstain aiheeseen KOSTO, tällä kuvalla.

Nyt mummoillaan

2009-02-01T06:40:00.003Z

Yksi syy hiljaiselooni on tässä:

Selaillessani noita vanhoja lehtiä pysähdyin alla olevalle sivulle. Se löytyi Omin käsin lehden numerosta 3 vuodelta 1951. Minulla on monenlaisia lankajämiä, jotka olivat kauhealla sykkeröllä eikä niistä löytynyt päätä ei häntää. Sieltä oli käyty nyhtämässä langanpätkää milloin mihinkin tarpeeseen. Nyt kun oma äitini ei enää jaksa kutoa suvulle sukkia. Hänen kutomisena jos laittaisi yhteen kasaan syntyisi niistä valtava vuori.

Niinpä päätin ryhtyä vuorostani minä mummoilemaan. Sehän minä oikeasti olenkin pian jo toisenkin lapsenlapsen isoäiti. Tavoitteenani on kutoa noista jämistä seuraavaksi jouluksi kaikille lahjasukat tai lapaset tai mitä nyt niistä keksinkään. Olen selvittänyt lankasykkerön samalla kun olen seurannuat vaikkapa teeveetä. Nyt ne on pienillä kerillä siistisi odottamassa vuoroaan. Saadakseen langoista sukat on niitä yhdisteltävä. Tällä hetkellä minulla on valmiina kaksi paria sukkia. Olen ylpeä saavutuksestani. Opettelin mielestäni monimutkaisen sukanvarren sekä uuden tavan kutoa kantapää. Osaan nyt vahvistetun kantapään teon. Sitä kutsutaan myös ruusukantapääksi. Aiemmin olin kutonut sen äitini tavalla eli sellaisen joita näkee kaupasta ostettavissa sukissa, mikähän sen nimi lienee? Olen aina ihaillut pitsineuleita, mutta olettanut etten niitä osaisi. Joskus olen nimittäin yrittänyt sellaista vaan luopunut koska en ymmärtänyt ohjeista juuri mitään! Tuossa Omin käsin lehden sukkaohjeessa ohje oli niin selkeä, että minäkin siinä onnistuin!

Ensimmäisten sukkien kanssa oli vaikeuksia, jouduin välillä purkamaan ja aloittamaan alusta hororaitojen vuoksi. Näköjään aloittelijan ei sovi katsella teeveetä kutoessaan outoa mallia. Harrastettiinko ennen TV aikaa kenties enemmän monimutkaisia keskittymistä vaativia neuleita kuin nykyisin, voisi olettaa niin? No nyt hallitsen kuviokutomisen jo paremmin. Pystyn neulomaan tuota monimutkaisuutta samalla kun katselen telkkua. Onpa se tosiaan rentouttavaa ja palkitsevaa toimintaa. Enpä ihmettele jos kutominen on suosittua naisten keskuudessa. Vieläkö naiset pitävät ompeluseuroja?

Hyvää Joulua!

2008-12-23T21:34:00.001Z

"Kotilieden Joulu" 1951 julkaisi seuraavan Kieku ja Kaiku sarjakuvan. Riimittäjänä oli itse Mika Waltari ja kuvittajana Asmo Alho.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Onko metallimies rikas?

2008-12-13T07:09:00.002Z

Näin alkaa vuoden 1950 Kotilieden numero 10:ssä (16.5.1950) julkaistu juttusarja "Miten suomalaiset elävät II".
Reilun kahden aukean kuvallisessa jutussa kerrotaan viilari Emil Niemisestä perheineen. Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten maksutuomion vuoksi teollisuus kehittyi vinhaa vauhtia etenkin metalliteollisuus. Silloiseen Neuvostoliittoon lähti jatkuvalla syötöllä junalasteittain sotakorvauksia. Sodasta palanneet miehet ja naiset työskentelivät ahkerasti. Työtä riitti ilmeisesti kaikille sitä haluaville? Olikohan tuolloin Suomessa lainkaan työttömyyttä?

Viilarin perhe asui Tampereella, vain isän käydessä töissä kodin ulkopuolella. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi neljä poikaa ja niiden sisko. Äiti oli tyypillisesti täystyöllistetty perheenemäntä. Hänellä ja lapsilla riitti kotona kyllin kotitöitä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Heillä oli tyypilliseen tuon ajan tapaan oma kasvimaa ja jopa 20-päinen kanala ruokatalouden helpottamiseksi. Äiti tietenkin ompeli ja kutoi ahkerasti pitääkseen perheensä vaatetettuna - edullisesti. Taisipa tuohon aikaan olla vaikeuksia ostaakaan valmiita vaatteita, kankaista ja kaikesta oli pulaa. Näin olen kuullut kerrottavan. Kaikki perheenjäsenet siis osallistuivat kykyjensä mukaan kotiaskareisiin, tässä perheessä hyvin tasa-arvoisestikin.

Vanhin poika Aulis oli juuri palannut yo-kirjoitusten reaalikokeesta ja lepäili kuvassa sohvalla. Oliko hän suvun ensimmäinen ylioppilas?

Tuolloin viilari ansaitsi 100 mk tunnissa. Tavallinen kirjemerkki maksoi sillon 5 mk eli tuntipalkallaan hän sai 20 kpl kirjemerkkejä. Nyt kirjemerkki maksaa 0,80 € eli vastaava viilarin tuntipalkka kuuluisi olla 16 €, jotta saisi saman määrän postimerkkejä kuin vuonna 1950. Taitaapa viilarin palkka ollakin tuota luokkaa? Pohjoisessa lienee allekin, 11 € kenties?

Miltäpä tuntuisi tuollainen perhe-elämä nykyihmisestä?

PS Aina näköjään on kinattu siitä onko oikein työläisen tienata sama kuin akateemisen tai kenties jopa enemmän? Klikkaamalla kuvaa voit saada selvää alkuperäisestä tekstistäkin!

Joskus en halua sanoa sanaakaan...

2008-12-12T17:38:00.005Z

Valokuva- ja runotorstain teemana on seuraava katkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Osallistunkin tällä kertaa molempiin kuvaan ja runoon tai mikä tuo lausumani lie? Sen päätätte te lukijani!

Ei aina halua sanoa sanoja.
Hiljaisuus sanoo enemmän?
Minulle ei olisi ongelma olla äänetön - vai olisiko?
Voinhan ajatella, tehdä käsin, liikkua, kirjoittaa, maalata, kuvata...
Hiljaisuuden retriitti - lie parasta!?
Joskus voisin kuitenkin sanoa liikaa ja satuttaa sanoillani.
Sanoa aivan aivan liikaa - sanoja,
ihan ajattelemattomia ja loukkaavia!
Sellainen minä lienen - ajattelematon
sanon ajattelematta.
Kunpa sanottuja sanoja saisi takaisin
eikä sanoisikaan - niin sattuvasti!
En sano sanaakaan - päätän.
Olen hiljaa - kuuntelen muiden sanoja!
Jos sen oppisin - olisinpa viisas!

Valokuvatorstain teemana on lasi

2008-11-28T17:23:00.003Z

Minun valintani aiheeseen on tämä kuva. Sanoja ei tarvinne enempi?

Oravalle ruokintalauta

2008-11-26T05:45:00.000Z

Isopeikko on esitellyt hienoa oravan ruokintalautaa hupaisassa blogissaan Isopeikon sanavarat. Usein hänen tarinoitaan lukiessa tulee hyvälle tuulelle. Suosittelenkin tarinoidensa lukemista vaikkapa kaamosmasennuksen poistoon.

Nyt voin ylpeänä esitellä minäkin sovelluksen isopeikon mallista oravan ruokintalautaan. Asetin sen oitis koekäyttöön ulos, tuskin siihen oravia kuitenkaan tulee sillä sen verran kaukana se on metsästä. Kuten kuvista näkyy lunta on meilläkin. Maanantain vastaisena yönä satoi toinen ensilumi siis 25.11. Virallinen ensilumihan satoi jo 31.10.2008 josta on kuvatallennekin täällä. Muutamia päiviä sitä pysyi maassa vaan sitten se suli pois kuten arvelinkin. Vesisadetta, kuraisuutta ja kuuraisuutta on ollut senkin jälkeen. Kuinkahan kauan tämä lumi pysynee maassa? Saammeko valkean joulun, jää nähtäväksi?

Tämä oravalauta lähtee viihdykkeeksi eräälle yksinäiselle vanhukselle. Toivottavasti se ilahduttaa häntä ja aikansakin kuluu rattoisammin tuota laitetta seuratessa. Uskaltautuuko orava laudalle, ymmärtääkö avata kannen ja ottaa sieltä pähkinän syötäväkseen? Hieman arveluttaa laitteen mataluus! Pääseekö kissa oravaan käsiksi, sellaisia irrallaan olevia kissoja liikuskelee siellä täällä. Mietin myös pitääkö oravalle laittaa ruokintalaudasta jatkoriuku lähimpään puuhun pakoreitiksi?

PS Lunta satelee hiljalleen edelleen. Ylemmän kuvan otin heti asetettuani ruokintalaudan pihalle kokeeksi, muutaman hetken päästä otin tuon toisen kuvan. Noin paljon lunta satoi muutamassa hetkessä. Kuinka pimeää olisikaan ellei olisi tuota lumen tuomaa valoa? Saisimmepa oikean kunnon talven näiden muutamien vähälumisten talvien jälkeen!

Lääke on jo keksitty

2008-11-21T04:50:00.001Z

Valokuvatorstain viikon teemana on seuraava tekstiote:

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Luonnossa unohtuu ajankulu, siellä rauhoittuu. Sielu ja ruumis saavat ravintoa. Kyllä se vastalääke on aina ollut olemassa - ei sitä tarvitse uudelleen keksiä. Eikä se maksa edes mitään - kaikilla on siihen varaa.

Kuvatutkielma vuoden 1955 Viikkosanomista

2008-11-19T15:02:00.006Z

Valokuvatorstain teemana oli kuvata jokin esine kolmen kuvan sarjana. Minä yritän näyttää kuvasarjallani Viikkosanomien valtavaa kokoa. Varsinainen pöytäkirja.

Keskimmäisen ison Biblian painovuosi on 1903. Vasemmalla vuoden 1955 Viikkosanomat kirjaksi sidottuna.

Tästä näkee (kenties) kuinka kirjat ovat sidottu. Alimpana Viikkosanomat.

PS Tarkemmin tarkasteltuani tätä Viikkosanomat kirjaa, huomaan siinä olevan vain puolen vuoden lehdet eikä koko vuotta 1955!

Maailman kolmanneksi rumin paikka

2008-11-18T17:45:00.006Z

En ihmettele jos Keskisten Tuurin kyläkauppa on valittu maailman kolmanneksi rumimmaksi rakennukseksi! Ihan ansaitusti, vaan rahaahan se siitäkin tahkoaa. Kesällä pikaisesti siellä kävimme ja nopeasti myös sieltä poistuimme. Kyllä minullekin Tuurista tuli absurdi olo, etten ihmettele jos on valittu vähintäänkin kolmanneksi rumimmaksi rakennelmaksi maailmassa! Tyylien sekoitusta sumeilematta, potkulauta tai polkupyörä olisi ollut oiva kulkuväline valtavassa myymälässään, jotta sen olisi viitsinyt rämpiä läpi. Tuuriin tutustumispäivä oli lisäksi hyvin sateinen, kameraa säästääkseni otoksia oli aiheesta valitettavasti vähän.

Vammainen presidentti

2008-11-08T11:26:00.006Z

Viikkosanomien numerossa 14-15A 1955 on mielenkiintoinen kuvallinen juttu USA:n II maailmansodan aikaisen presidentti Franklin Delano Rooseveltin osuudesta Jaltan sopimuksessa. Sopimuksen allekirjoituksesta lähtien oli kiistelty siitä oliko Roosevelt ollut liian myöntyväinen Stalinin kannalle. Roosevelt kuoli pian tapaamisen jälkeen kesken presidenttikauttaan. Häntä seurasi republikaani Harry.S Truman, muuttaen USA:n suhtautumisen NL:n viileäksi.

PS Sopimus julkaistiin maaliskuussa 1955 ja siinä syy Viikkosanomien juttuun.

Erityisen mielenkiintoinen jutussa on alla oleva kuva. Siinä nuoruuden polion sairastumisen jälkeen täysin liikuntakyvytön presidentti on kokenut ihmeparannuksen patsaan muodossa.

Kuvassa englantilaiset työläiset siivoavat tahallisesti tahrittua FDR:n patsasta Lontoossa. Rooseveltiä väitettiin Jaltan petturiksi.

Vitsailevaan tyyliin puolitietoa netissä levittävästä hikipediasta löytyi tämä pyörätuolissa istuvasta FDR:stä otettu kuva. Tällaisia vammaisuuden todistavia kuvia hänestä on olemassa kuulemma vain kaksi. FDR pyrki salaamaan vammaisuutensa tavallisilta kansalaisilta.

http://hikipedia.info/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tässä vammainen presidentti on nostettu tuoliin.

Mitä mieltä olette, istuuko presidentti Roosevelt tässä kuvassa pyörätuolissa vai ei?

Kolmen voittajavallan päämiehet Churchill, Roosevelt ja Stalin sopimassa II maailmansodan rauhan jälkeisistä toimista Jaltalla helmikuussa 1945.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tämä istuva patsas presidentistä löytyy Franklin Delano Roosevelt Memorialista. Mukana on myös patsas hänen Fala koirastaan. Tuon FDR:n usein käyttämän viitan alle sopii hyvin piilotettavaksi pyörätuoli.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_Delano_Roosevelt_Memorial

Mutta Elizabeth Taylor pääsi kanteen

2008-11-05T06:00:00.002Z

Vaikka Gina Lollobrigidasta on sisäsivuilla usean aukean verran kuvia, ei hän päässyt kuitenkaan kanteen kuten toinen tuon ajan filmstar Liz Taylor pääsi. Kuvakannen selosteessa sanotaan Elizabeth Taylorin ja Stewart Grangerin poseeraavan, keikarien kuninkaan Beau Brummelin elämästä kertovassa englantilaisessa Curtis Bernhardin ohjaamaassa elokuvassa, joka kuulemma saapuu Suomeen kevättalvella. Enpä muista tuota elokuvaa katsoneeni. Eikö kannen mies näytä Richard Burtonilta (yksi Elizabethin useista aviomiehistä)? Kuvaushetkellä Elizabeth Taylor oli noin 23-vuotias.

Elizabeth Taylorin ura alkoi varhain 8-vuotiaana. Hän näytteli lapsena mm. ihanissa Lassie-elokuvissa.

Tänään Liz Taylor on 76-vuotias, kuvassa Liz viimeisimmän aviomiesehdokkaansa kanssa, jos menivät naimisiin oli se Taylorin yhdeksäs aviomies. (kuva vuodelta 2007)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Taylor

La Lollo

2008-11-02T08:02:00.021Z

Viikkosanomien suosikki naispuolinen filmstar vuodelta 1955 näytti olevan Gina Lollobrigida. Peräti kolmen koko aukeaman kuvakooste esittelee häntä, tuon ajan yhtä seksisymbolia. Tuolloin 27-vuotias La Lollo oli taiteilijoiden mallina ja tässä poimintoja tuloksista.

Tekstin perusteella La Lolloa maalasivat vain miespuoliset taiteilijat?

Muistuttaako tuo oikealla alareunassa oleva kuva eniten Ginaa, vai mitä mieltä olette?

Tässä vielä La Lollo vuodelta 2006 jolloin aikansa seksisymboli oli 79-vuotias. Nyt hän on 81-vuotias.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gina_Lollobrigida

Ensilumi

2008-10-31T14:09:00.004Z

Matkalla jostakin jonnekin, pysäkiltä nähty ensilumi.

On the road...

Pitkospuita pitkin nykyaikaan

2008-10-23T09:42:00.003+01:00

Valokuvatorstain viikon teemana on "silta nykyaikaan". Kuva minun valinnastani aiheeseen.

Onko 40-vuotias nainen vanha?

2008-10-19T03:04:00.000+01:00

Veden kantaminen lienee yksi yleisimpiä naisten ja tyttöjen hoitamia asioita maailmassa. Yhteiskaivolla ehdittiin hieman rupatella päivän askareiden lomassa. Kaivoa ei voitu perustaa mihin vain, se saattoi olla kaukanakin huushollista. En muista milloin lapsuuskotiini tuli vesijohto sisälle? Luulen sen tapahtuneen 1950-luvun lopulla? Sitä ennen se kannettiin emali- tai sinkkiämpärissä sisälle.

Tällaiset kaatoaltaat ja vesikraanat olivat yleisiä vielä 1970-luvulla maaseudun keittiönurkkauksissa.

Kuvan ämmänlänkiä en muista käytetyn, isompi määrä vettä haettiin maitokärryillä = käsikärryillä maitotonkkiin laskettuna. Kaivo pyrittiin perustamaan mahdollisimman lähelle asuinrakennuksia tai navettoja.

Oman kaivomme vesi oli rautapitoista, siksi valkopyykki- ja saunavedeksi haettiin vettä arosta, itsekin sitä puuhaa paljon lapsuudessani tein. Ihmeesti sitä jaksoi maitokärryillä useamman tonkan vesilastin hakea saunalle lauantaisin. Saunanlämmityspuuha oli mielihommiani raskaudestaan huolimatta.

PS Mainos löytyi Kotilieden huhtikuun n:o 7 vuodelta 1953.

Suomalainen nuorallatanssi

2008-10-16T16:37:00.008+01:00

En muista koskaan olleen tällaista helmikuuta jolloin olisi voinut veneillä, täällä missä tuohon aikaan vuodesta kuuluisi olla paukkupakkaset ja kantava jää vaikka autoilla. Tällaista hyistä nuorallatanssia seurasin 8. helmikuuta 2008 Kalajoella, kun miehet rantautuivat meriseltä retkeltään. Kuva osallistuu valokuvatorstain viikon teemaan suomalainen nuorallatanssi.

JK Hieman täsmennystä aiheeseen:

Vuonna 1973 brittiläiseltä journalistilta ja jännityskirjailijalta Desmond Bagleylta ilmestyi teos nimeltä The Tightrope Men. Sen kustansi Suomessa WSOY ja sen nimeksi annettiin Suomalainen nuorallatanssi. Kirjan päähenkiö, Giles Denison, herää itselleen täysin tuntemattomassa paikassa eikä kauhukseen tunnista kasvojaan kylpyhuoneen peilistä... Siitä alkaa seikkailu, jossa liikutaan Norjassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Voit lukea lisää Desmond Bagleysta ja hänen tuotannostaan täältä ja täältä.

Yhteinen kieli löytyi

2008-10-11T07:21:00.005+01:00

Putkiradio pauhaa
Peipposet laulaa lallatilaa
pompspomps raidan yli
alusta loppuun
paiste akkunan merkkaa ruskeaan miranooliin
pompspomps raidan yli
lopusta alkuun
Putkiradio pauhaa
ei anna rauhaa
Taisto laulaa
meren yllä
pompspomps raidan yli
alusta loppuun
Putkiradio pauhaa
käsi jauhaa
etsii lauhaa
piipiisii nyys
rätspätsshii suhinaa
viisari seis
yhteys saatiin
ping ping piip ping ping ping paap
Onko se Marsista siis

PS Kuva ja teksti osallistuvat valokuva- ja runotorstaihin.

Saturday surprise / breakfast

2008-10-07T11:01:00.004+01:00

Tämän viikon hiekkaoliivin saturday surprise:n teemana on breakfast. Se tuntui helpolta, useampikin vaihtoehto olisi hetikin tullut mieleen ja materiaalikin niihin löytynyt. Tämän nyt valitsin kuvan tunnellmallisuuden vuoksi. Suurperheen tomera emäntä jakamassa lapsilleen aamupuuroa tuota suomalsikansallista joka aamuista(?) kaurapuuroamme. Suorastaan pyhätoimitus. Lienee tuolla pirtin pöydän päässä isäkin lapsi sylissään odottamassa vuoroaan. Syödäänkö missään muualla moista aamupalaa kuin Suomessa, tosin harvinaista sen syöminen lie nykyisin?

Kasvata omat paistisi pihallasi

2008-10-05T07:21:00.009+01:00

Välirauhan ajan Kotiliedessä numero kymmenen vuodelta 1941 neuvotaan ihmisiä harkitsemaan oman paistin kasvattamista kesän aikana omalla pihalla, jos siihen suinkin löytyy tilaa ja mahdollisuuksia, kaupungeissakin. Näin välttyy jonottamasta kortilla ollutta kuponkilihaa tulevana talvena. Neuvo olikin hyvä sillä jo kesäkuun lopulla alkoi sota jälleen, jatkuen syksyyn 1944 ja vielä Lapin sota päälle 1945.

Sian kasvattamiseen 100 kiloiseksi tarvittiin seuraava määrä ravintoa:

30 kg kaurajauhoja
110 kg ohrajauhoja
300 kg vihantarehua
280 kg lanttua
300 kg perunaa
525 kg kuorittua maitoa

Kuulostaa paljolta, mistä tuon rehumäärän saisi? Sioille syötettiin tosin kaikki keittiötähteet kuten perunankuoret yms. Mitään ei pantu haaskioon. Jokaisessa hyötyeläimiä pitävässä taloudessa oli keittiötilan nurkassa solkkuämpäri, jonne kaikki syöttösialle kelpaava ruoantähde pantiin.

Mitäpä tämän päivän lapset sanoisivat jos heidän pitäisi syödä lemmikkikaninsa?

Saturday suprise/ scary

2008-10-03T19:15:00.006+01:00

Hiekkaoliivin viikon teemana on ollut scary. Tämä meille suomalaisille nyt ajankohtainen asia tuli mieleeni tästä scary:sta.

Kiltti vai tuhma?

2008-10-03T12:48:00.005+01:00

Tällä kissan kuvalla osallistun valokuvatorstain viikon teemaan KILTTI.

Tämä kenties kiltti kaupunkilaiskissa vieraili usein luonani viime kesänä kun ovet olivat auki. Kiinnostuksesta seurasin tämän kissan kulkua kodissani, sieppasinpa kamerankin ikuistaakseni hänet. Vaan niin oli vilkas vierailijani ja tämäkin kuva on hieman tärähtänyt. Tämä hassu kissa selvästi ajatteli ryhtyvänsä minun kissakseni jostain syystä. Kuokkavieraani tutki koko huushollin, yritti availla jopa jääkaappia, hyppäsi sängylleni ja ruokapöydällenikin!? Avatessani ulko-oven päästääkseni sen pois ja kotiinsa! Tämä röyhkimys palasi silmänräpäyksessä takaisin luokseni. En minä sille mitään antanut, vain seurasin kiinnostuksella sen touhuja kodissani. Lopulta suorastaan pelkäsin sitä niin häikäilemättömältä se vaikutti.

Oliko kissa kiltti vaiko suoranainen paholainen, joka olisi syönyt minut ellen olisi antanut sille ruokaa? En antanut sille ruokaa, eihän se minun kissani ollut. Kiiltäväkarvaiselta ja hyvinvoivalta näytti tuolloin! Oliko syönyt kaikki linnut ja hiiret?

Saumasukat sääret kaunistaa

2008-10-02T16:00:00.017+01:00

VIIKKOSANOMIEN äitienpäivänumerossa oli koko takakannen kokoinen mainos sensuelleista Jeannette saumasukista. Juuri tämän rohkeampia mainoksia ei vielä 1955 nähty, nekin olivat yleensä piirroksia.

Alla oleva lainaus Turun Sanomista:

"Viihteen myötä amerikkalaistui muotikin. 1950-luvun tytöt pukeutuivat polvipituiseen, leveään vannehameeseen ja Marilynin inspiroimaan tiukkaan jumpperiin tai Brigitte Bardotin tyyliseen ruutupuseroon. Seksikkyys oli muotia, vartalon kurvikkuutta korostettiin kovilla liiveillä, saumasukat ja korkokengät korostivat sääriä. Uskaliaat esiintyivät rannalla uimapukualan uudessa keksinnössä, pikku pikku bikineissä."

http://www.tyylitaika.com/1940-luvun-muoti.html

"Malleilla oli jaloissaan ohuet nylonista tehdyt saumasukat. Jos sukkiin ei ollut varaa ne maalattiin sääriin teellä tai liquid-stocking-nesteellä. Saumat piirrettiin sääriin meikkikynällä."

Sota-aikana (1940) naiset saivat pitkät nylonsukat.

http://en.wikipedia.org/wiki/Nylon

Kyllä nainen kaunistautumiseensa keinot keksii.

Vauvauutisia vuodelta 1955

2008-10-01T09:33:00.015+01:00

Miltä tuntuisi kantaa yhdeksän kuukautta kohdussaan rouva Wanda Krylowin pulskia kaksosia? Keisarinleikkauksella kasoset maailmaan tulivat - eikä ihmekään, sillä painoa kaksosilla oli 5090 g (poika) ja 4020 g (tyttö) yhteensä 9110 g! Lieneepä äiti ollut sangen komea näös viimeisillään. Omat lapseni ovat olleet syntyessään noin kolme ja puolikiloisia, siis normaalipainoisia vastasyntyneitä.

Enpä ole aiemmin moista kuullut, että kaksosilla olisi ikäeroa 48 päivää! Delawaressa syntyneet kaksoset vaiko sisarukset pikemminkin(?) syntyivät samasta äidistä 48 päivän välein. Poika Douglas Lee syntyi 28. tammikuuta ja sisko Deporah Lynn vasta 17. maaliskuuta!

Aika hyvä suoritus äidiltä kuvata itse oma vastasyntynyt lapsensa noinkin pian. Mitähän kuvan poika Ranttilalle tänään kuuluu? Olisipa hauskaa jos sattuisi tämän jutun huomaamaan. Kuvaamassa lastaan on rouva Lippe Ranttila, vastasyntyneen isä on pianisti Ensio Ranttila. Tuohon aikaan eivät isät tai muut sivulliset päässeet synnytyssaliin kuvausta suorittamaan.

PS Niin kyseiset jutut löytyivät vuoden 1955 VIIKKOSANOMISTA.

Ratkaisu nuoriso-ongelmaanko tässä?

2008-09-28T07:28:00.015+01:00

Tällainen kuvaus Ruhrin hiilikaivoksesta löytyy vuoden 1955 VIIKKOSANOMISTA. Tämän päivän Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan kuinka tehokkaassa Saksassa "Ydinjätesäiliöt ovat alkaneet vuotaa". Klikatkaahan nuo tekstikuvat suuriksi niin pystytte lukemaan mielestäni hyvin kirjoitetun selostuksen Saksan tehokkaasta teollisuusalueesta Ruhrista.

Olisiko tässä ratkaisu nuoriso-ongelmaamme? Kuvan pojat lienevät 15-vuotiaita kaivostyöläisiä! Pitäisikö nuorisolla ollakin pakollista ruumiillista pakkotyötä päivittäin? Eikö silloin päävärkkikin pysyisi paremmin kunnossa eikä ehtisi suunnitella päättömyyksiä.

Miltä tämän päivän Ruhr näyttänee?

Onko Even ihastus alfauros? 5.

2008-09-26T09:12:00.013+01:00

Melkoista tunnekuohua sisarusten välillä! Juliet oikein ravistaa Eveä.

Tuossa oikealla olevassa kuvassa näyttää olevan painovirhe eli tekstin kuuluisi mennä seuraavasti:
"Mitä ihmeessä näet tuossa pojassa? Ei, odota minuutti, anna minun sanoa sanottavani loppuun. Et ole milloinkaan sallinut kenenkään pojan puhuvan itsellesi tuohon sävyyn. Aivan kuin olisit jonkinlaisen "eikö Tal olekin ihmeellinen" kerhon maksava jäsen!

Kuinkahan Juliet onnistuu kääntämään rakastuneen Even pään? Harvoin taitaa todellisuudessakaan oikeilta äideiltä tai isiltä tuollainen onnistua?

Mitä jäi kertomatta?

2008-09-25T11:58:00.007+01:00

Valokuvatorstain tämän viikon teemana on Joona Kivirinnan esikoisrunokokoelmasta "Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet" kokoelman runosta "Paluu" seuraava lainaus:

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---

No, pitemmittä puheitta, olkoonpa tämä nyt sitten minun tulkintani aiheeseen.

Kauhajoki...

2008-09-24T09:33:00.002+01:00

Wallpaper

2008-09-23T10:39:00.005+01:00

Hiekkaoliivi on antanut aiheeksi wallpaper Saturday surprise:ssa tälle viikolle. Minun versioni aiheesta on tämä. Tunnistaako joku vielä parin tai elokuvan mistä kohtaus on?

Puolukkaretki metsään

2008-09-22T09:02:00.008+01:00

Sunnuntainen ulkoilu tapahtui puolukkametsässä, viime vuonna samalta paikalta sai nopeasti ämpärinsä täyteen. Nyt paikka ei niin marjaisa ollut. Kotilieden sota-aikaisessa (1944) jutussa annetaan vihjeitä puolukan monipuoliseen käyttöön, puolukkasatokin oli edellisenä syksynä 1943 ollut kuulemma runsas. Näissä vanhoissa lehdissä juttujen tekijöiden asemaa korostetaan hauskasti. Tämänkin jutun laatija on itse johtaja, myös muita korkeasti koulutettuja jutun laatijoita mainitaan, kuten maistereita, tekniikan tohtoreita, lehtoreita, osastopäälliköitä, käsityönopettajia, tohtoreita. Ilmeisesti jutuilla oletettiin olevan silloin enemmän painoarvoa lukijoissa.

Jutussa suositellaan lisäämään puolukkasurvos vasta lähes valmiiseen puuroon, näin säästetään säännösteltyä sokeria, josta oli muutoinkin pula. Puolukan alkuperäinen makukin säilyi näin tehden paremmin.

Tältä ruska näytti pominta-alueellamme, ei erityisen värikästä. Useat koivut ja haavat olivat jo pudottaneet lehtensäkin.

Tästä perkaamattomasta saaliista aion kokeilla alla olevan sota-aikaisen ohjeen mukaista vanukasta. Kauran sijasta käytän murskattuja ohraryynejä, joita olen saanut lahjaksi.

Onko kodissasi askarteluhuone?

2008-09-21T07:44:00.012+01:00

Vuoden 1951 Kotiliedessä kerrotaan kuinka tuolloin professori Alvar Aalto puuttuu kansainvälisessä väestö- ja perhekonferenssissa asumisviihtyvyyteen. Aallon mielestä asunnot ovat kehittyneet liiallisen "mukavuudentavoittelun" kustannuksella liian pieniksi, että ne perhe-elämän kannalta ovat melkeinpä kelvottomia. "Vain turhaa mukavuutta vähentämällä voimme luoda kunnollisia perheasuntoja - asuntoja, joissa on enemmän tilaa, enemmän vapautta ja viihtyisyyttä kuin nykyisissä." Alvar Aalto oli tuohon aikaan 53-vuotias arkkitehti/muotoilija.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alvar_Aalto

Kuinkapas on nykyisin, ainakin tilavilta ja prameilta ulkoisesti nykykodit näyttävät, totta niissä jo nykyisin voi askarella yhteisessä askarteluhuoneessa koko perheen voimin? Omassa lapsuuskodissani saimme puuhastella monin tavoin, "sekasotkua" olikin usein esillä. Samoin mummolan isossa tuvassa oli sekä höyläpenkki että kangaspuut. Vielä papan ulkopaja, vieläkin näen hänet mielessäni ahjon äärellä, kipinät vain lentävät iskujen voimasta.

Olisipa viihtyisää ja ihanteellista vai?

Ei todellakaan ollut helppoa

2008-09-20T04:12:00.011+01:00

kuvata sinänsä helppoa aihetta HELPPO. Sehän on valokuvatorstain viikon teema. Taitoni eikä kameranikaan ole parhaimpia. Varmaan tällä kamerallani toki joku taitavampi olisi saanut aiheestani paremman kuvan. Kuvausvinkkejä otetaan ilomielin vastaan! En tiedä ymmärtääkö näistä kuvista kukaan edes mitään? Vihjeeksi sanon kyseessä olevan lapsuuteni yksi helppo viihdyke mikä löytyi joka kodista! Lisäksi olen aiemmin kertonut jo tässä blogissa tästä lelusta. Pakko oli julkaista kaksi kuvaa, muutoin tuskin aihe valkenisi monillekaan.

Ksantippa ei halua olla täti

2008-09-19T09:52:00.002+01:00

Tunnetuin Ksantippa lienee Sokrateen riitaisa ja pahansisuinen vaimo, joka eli 469-399 eKr, siitäkö VIIKKOSANOMIEN pakinoitsija Maija-Liisa Heini (*1917-1988) otti nimimerkkinsä Ksantippa. Samalla nimimerkillä hän kolumnoi Kotiliedessä. Hän toimi myös toimittajana Helsingin Sanomissa sekä päätoimittajana IltaSanomissa.

Kuvaa pakinoitsija Ksantipasta ei löytynyt, mutta Ylen Elävästä arkistosta poimin seuraavanlaisen klipsin missikisoista vuodelta 1956, missä Maija-Liisa Heini näyttäytyy tuomarin ominaisuudessa. Se on hupaisa välähdys kauneuskisoista yli viidenkymmenen vuoden takaa. Tytöt olivat nykymissimittoihin verrattaessa lyhyitä ja kurvikkaita, usein ammatiltaan liikeapulaisia.

Henkilökuvaa Maija-Liisa Heinistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maija-Liisa_Heini

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/7613/

Missikisat vuodelta 1956:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?actionpage=3&id=16143&locale=

Mikäli haluat lukea autenttisen Ksantipan pakinan, klikkaa alla olevia leikkeitä suuremmiksi. Pakina löytyy sarjakuvasivulta vuoden 1955 VIIKKOSANOMISTA.

Ksantippa vaikuttaa pakinansa perusteella sivistyneeltä naiselta! Eikö ihminen joka kohtelee ihmisä hyvin säätyyn ja taustaan katsomatta olekin sivistynyt?

Pakinan "minä" ystävystyy köyhän ja orvon asiapojan kanssa, joka toimittelee itseään vanhemmalle naiselle erinäisiä asioita. Kaikki menee hyvin kunnes asiapoika erehtyy kutsumaan Ksantippaa tädiksi! Hui kauheaa, mikä moka asiapojalta, tiedä mitä menetti tädittelyllään? Ystävyys oli sillä selvä ja asiapoika muuttuu tädin silmissä tavalliseksi lättähattupojaksi, joka joutaa mennä.

Hyvät lukijat (etenkin miespuoliset) varokaa tädittelemästä etenkin teitä vanhempia naishenkilöitä! Se on vakava erhe etenkin jos pyritte miellyttämään vanhempaa naista! Minua voitte kokeilla täditellä! En muista minua täditellyn?

Buttons are buttons

2008-09-18T13:19:00.005+01:00

Hiekkaoliivin Saturday suprisen teemana on ollut buttons. Tässä minun versioni aiheeseen. Löydettävissä olevasta materiaalista syntyi tällainen ATC-kortti. Nuo pienet valkoiset napit ovat olleet joskus lapsuuteni yöpaidassa.

Onko Ewen rakastettu radikaali? 4.

2008-09-16T12:24:00.013+01:00

Julietin kysyessä Eveltä, ymmärtääkö hän Talin ajattelua? Eve vastaa: Minähän rakastan Talia, eikö se ole samaa kuin ymmärrän häntä? Hmm, näinkö se on? Tämähän menee mielenkiintoisen jännittäväksi!

Hieman erotiikkaa

2008-09-15T09:23:00.017+01:00

Kitsasta oli erotiikka lehdissä vielä pitkälle. Ensimmäiset eroottiset kuvat löytyvät Kotilieden sodan aikaisesta kevätnumerosta 1944 puolen sivun kokoisena puuterimainoksena. Muiden juttujen yhteydessä olevista kuvista erotiikkaa ei juurikaan löydy.

Neovius OY mainostaa koko sivulla jo rohkeammin elävien ihmisten yllä olevilla uimapuvuilla. Toki kyseessä onkin ranta-asu.

Kotilieden toukokuun 1950 lehdestä löytyy näin vauhdikas kokosivun vetoketjumainos.

Mainoksessa kehutaan sekä vitsaillaan vetoketjulla kuten alla.

Emäntä onkin keksinyt kiitoketjulle uutta käyttöä.

Kotiliesi on ensimmäinen naisten ja kodinlehti eli perhelehti joka ilmestyy vieläkin. Lehti on perustettu vuonna 1922.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotiliesi

Samaisen lehden vuoden 1953 numerosta löytyy jo rohkeampi kiitoketjumainos.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vetoketju

Wikipedian mukaan vetoketju on keksitty 1891. Minun muistikuvani mukaan vetoketjuja on aina ollut. Milloin lienevät yleistyneen suomalaisten käytössä?

Viisikymppiset tänään ja vuonna 1955

2008-09-14T13:18:00.008+01:00

VIIKKOSANOMIEN kuvallisessa syntymäpäiväsivussa vuonna 1955 viisikymmentä täyttävät näyttävät alla olevien kuvien näköisiltä. Näyttävätkö he teistäkin vanhemmilta kuin tämän päivän viisikymppiset?

Alla poiminta Suomen Kuvalehden syntymäpäiväsivun viisikymppisistä vuodelta 2008.

Tässä vielä veratailtavaksi loputkin VIIKKOSANOMIEN vuoden 1955 syntymäpäiväsivun henkilöistä. Vanhin on vain 75-vuotias.

Suomen Kuvalehden loput syntymäpäiväsankarit alla, vanhin on 90-vuotias. Oliko elo rankempaa ja kuolokin tuli varhemmin? Lehden syntymäpäiväsivulle pääsevien sukupuolijakauma ei juurikaan ole muuttunut, ainakaan tämän suppean otannan perusteella.

Eve saapuu rakastettunsa kanssa 3.

2008-09-13T05:10:00.010+01:00

Lienen koukuttunut The Heart of Juliet Jones /Jonesin tytöt sarjakuvaan. Haluan tietää kuinka love story päättyy. Ehtiikö asia selvitä hallussani olevien vuoden 1955 VIIKKOSANOMIEN lehdistä? Suoraan sanoen ihmettelen Even miesmakua? Mitäs te muut ajattelette Tal Chesney:stä?

PS Sarjaa voit seurata klikkaamalla linkkiä Jonesin tytöt. Kuvat saat suuremmiksi klikkaamalla niitä.

Arvaatteko hänen professioninsa?

2008-09-12T18:48:00.007+01:00

Hiekkaoliivin viikon "saturday suprise" teemana on ollut profession huomiseen asti. Lauantaina saanemme uuden aiheen. Laitanpa hieman matti myöhäisenä kylläkin, tällaisen ATC:n esille.

Ajattelen siis olen

2008-09-11T08:44:00.005+01:00

Valokuvatorstain viikon teemana on ajatus. Muistaisiko kuvan henkilö juuri tuon tallennetun hetken ajatuksensa tätä kuvaa katsoessaan?

Apua lapsihalvaus tulee!

2008-09-10T11:57:00.021+01:00

VIIKKOSANOMIEN numero 20 vuodelta 1955 kertoo kolmen aukeaman verran, silloin etenkin lasten parissa jyllänneestä vitsauksesta eli poliosta, myös aikuiset halvaantuivat samasta syystä. Tunnetuin polioon sairastunut henkilö lienee USA:n yksi presidentti, noin II maailmansodan aikaan vaikuttanut Franklin D. Roosevelt. Hän pyrki salaamaan vammansa, tuohon aikaan se olikin mahdollista, nykyisin ei enää olisi, kiitos kaikkitietävän MEDIAMME. Vammainen tuskin enää pääsisi USA:n presidentiksi!? Päätähän tuossakin virassa eniten luulisi tarvittavan eikä jalkoja!?

Franklin D. Roosevelt:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Franklin_D._Roosevelt

1955 vielä kuumeisesti etsittiin ja kehiteltiin tehokasta rokotetta tautia vastaan, etenkin USA:ssa. Lehden juttu on suoraan lainattu ja käännetty amerikkalaisen toimittajan artikkelista vain suomalaisen epidemiologin (Risto Pätiälä) lisäyksillä, Suomen tilanteeseen. Kuvissa olevat lapset lienevät amerikkalaisia(?). Uutta tri Jonas E. Salkin rokotetta oli kokeiltu edellisenä kesänä. Suurimmassa vaarassa olivat kansakoulun aloittavat eka- ja tokaluokkalaiset joiden joukkorokottamista harkittiin.

Jutun mukaan Salkin rokote tulee maksamaan Kansalliselle Lapsihalvaussäätiölle yhden dollarin kolmesta pistoksesta. Lapsihalvausta oli kolmea tyyppiä eli piti rokottaa kolmea erilaista poliotyyppiä vastaan?

Tietoa poliosta:

http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/tietoa_ja_tukea/tietoa_vammaryhmista/polio/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Polio

Äidin kertomuksen mukaan minun paras leikkikaverini (naapurista) kuoli parivuotiaana polioon. Minä säilyin - vaikka olin lähikosketuksessa kanssaan. En muista asiasta yhtään mitään. Äitini oli antanut minulle aspiriinia, jostain syystä, mitäpä muuta hänellä olisi ollutkaan? Myöhemmin olen lukenut aspiriinin olleen hyvä vastalääke poliota vastaan. Persposkellani on vieläkin arpi (kuoppa), muistona lapsuuden poliorokotteesta. Terveyssisaren piikki ei tainnut olla täysin puhdas, koska rokotekohta märki pahasti. Monia polion sairastaneita on vieläkin keskuudessamme, eläen normaalia elämää kanssamme ammatteineen ja perheineen, vaikka kulkevatkin kenties apuneuvojen avulla. Milloin polio lopullisesti taltutettiin Suomesta, muistan sokeripalapoliorokoteen jaon, olisiko ollut 1970- vai 1980-luku kyseessä tuolloin?

Miten mies valloitetaan? 2.

2008-09-08T15:19:00.017+01:00

Tässä jatkoa aiempaan Jonesin tytöt sarjakuvaan (The heart of Juliet Jones). Äitihahmona pikkusisarelleen Evelle toimiva Juliet on saapunut yliopistolle aikomuksenaan saada sisar järkiinsä tämän avioitumisaikeissa yliopiston hurmurin kanssa. Evestä ei näy vilaustakaan vielä.

Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja selville mitä keinoja kannattaa käyttää hyvän saaliin saamiseksi.

Sarjahan näyttää olevan oiva opas miehenpyydystyspuuhiin. Vieläköhän tämän päivän miehiin tehoaisivat samat temput, kuten VIIKKOSANOMIEN äitienpäivänumero vuodelta 1955 sarjakuvassaan Jonesin tytöistä kertoo?

Kirjansidonta

2008-09-07T16:16:00.010+01:00

"Omin käsin" lehden kolmannessa numerossa vuodelta 1951, kerrotaan kirjansidonnasta. Lehti vaikuttaa luetummalta kuin monet muut sidoksen lehdistä. Oletan suvun miesten kirjansidontataidon olevan peräisin juuri tästä lehdestä. Juuri tuollainen kuvassa näkyvä teline oli näiden minun kirjojen sitojilla käytössään, huomaan.

Varsin työläältä sidonta vaikuttaa. Alla olevassa selostuksessa kerrotaan sidonnan alkuvalmisteluistat. Klikkaamalla kuvan suuremmaksi saat selvän tekstistä.

Saadakseen siistiä jälkeä oli oltava tarkkana. Siitäpä kirjoja sitomaan vaan!

Alushame

2008-09-06T07:42:00.011+01:00

Muistan äidin erinäisiä alushameita, tummansininen on erityisesti jäänyt mieleen. Pääntietä reunusti valkoinen pitsi, muistuttaa tuota kuvan alushametta. Itsellänikin oli tyttösenä muutama, ainakin tummanvaaleanpuainen. Sitä pidettiin tavallaan pitkänä aluspaitana mekon alla, materiaaliltaan se oli sileää nailonneulosta(?). En muista käyttäneeni sitä montakaan kertaa, siitä taidettiin tuunata aluspaita mille oli enemmän käyttöä. Ilmeisesti alushame ostettiin tytöille, siinä vaiheessa kun rinnat alkoivat kehittyä.

Alla linkki naisten alusvaatteiden historiaan.

http://uki.fi/index.php?id=999

Tämä mainos löytyy Kotilieden tammikuun 1953 numerosta.

Käytetäänkö vielä alushameita? Itse en käytä ainakaan, pari puolialushametta olen tehnyt, jonkin läpinäkyvän hameen kanssa pidettäväksi. Voisin tuunata niistä noita sota-ajan alusasuja joskus, kenties? Tuollaisia alushameitahan käytetään nykyisin mekkoina.

Kylmin ja sateisin kesä ikinä!

2008-09-05T01:29:00.007+01:00

Valokuvatorstain viikon teemana on kesämyrsky 2008. Tässä minun versioni aiheeseen.

Viime kesä oli enimmäkseen viluttava ja sateinen. Kuva eräältä parkkipaikalta. Palasimme lomaselta, koko tulomatkan läpi Suomen satoi, kotiin saakka. Sade oli rankkaa ja autolla ajaminen lähes vaarallista siinä myrskyssä.

Kamalaa! Eve aikoo naimisiin! 1.

2008-09-04T12:20:00.014+01:00

Vapun alla 1955 ilmestyneessä VIIKKOSANOMISSA oli yhtenä sarjakuvana "Jonesin tytöt". Vieläkin tätä sarjakuvaa julkaistaan sanomalehdissä. Sarja kertoo Jonesin sisaruksista, vaaleasta huithapeli Ewestä, tummasta ja järkevästä isosisko Julietista sekä heidän vanhasta leski-isästään.

Sarjakuvan "The Heart of Juliet Jones" luoja on Stan Drake, sen julkaiseminen aloitettiin 1953. Suomessa sarjaa julkaistaan "Jonesin tytöt" nimellä tai suorana käännöksenä "Juliet Jonesin sydän".

http://en.wikipedia.org/wiki/Stan_Drake

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Heart_of_Juliet_Jones

Tässä sketsissä yliopistossa opiskeleva Ewe aikoo mennä naimisiin. Järkevä isosisko Juliet rientää hätiin.

PS Kuvia klikkaamalla saat teksteistä paremmin selvän.

Onko tämä mosaic?

2008-09-02T18:25:00.008+01:00

Hiekkaoliivin viikon teema on "mosaic". Aihe on vaikea, koska sitä ei ole rajattu tarkemmin vaikkapa "Syksyksi" tai joksikin muuksi. Mosaiikkihan on pienistä paloista koottu teos.

Tällaiseen abstraktiin nappimosaiikkiin päädyin, koska minulla on runsas nappivarasto. Osa napeista jopa perittyjä. Vieläkin otan hyvälaatuiset napit talteen roskiin menevistä vaatteista. Onkohan tämä taipumus periytyvää? Noistakin napeista tulee muistumia lapsuuteen.

Vieläkö nämä naurattavat nykyihmistäkin?

2008-09-01T18:59:00.008+01:00

Nämä piirrosvitsit olen poiminut VIIKKOSANOMIEN lehdistä vuodelta 1955.

En viitsi mainita heille, että siinä on vain ikkuna.

Varjelkoon, siellähän on Heikki Sakarikin!

Vahinko ettette itse näe, miten hyvin se pukee teitä.

Satukirjailija Auervaara

2008-08-31T08:03:00.019+01:00

PS Alkoi sen verran kiinnostamaan tämä herra Auervaara, että lisäsin tähän tietoa hänestä sekä linkin wikipediaan.

Juttu kuuluisasta naistenkaataja Auervaarasta löytyy VIIKKOSANOMIEN ylimääräisestä talviliitteestä 8B vuodelta 1955. Esko Tommola on sen koonnut, kasvokuvankin on valokuvaaja onnistunut saamaan. Hurmuria syytetään tällä kertaa kuolemantuottamuksesta, lahtelainen hyväuskoinen sairaanhoitajatar/osastonhoitaja on riistänyt hengen itseltään petyttyään kirjeystäväänsä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara

PS Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja voit lukea alkuperäisiä tekstejä paremmin.

Tässä viisikymppinen naissankari tulossa oikeuteen. Etualalla lienee yksi hänen valloituksistaan.

Hän oli ehtinyt viettää vankilassa jutun mukaan jo - yli 25 vuotta erinäisten rötösten vuoksi? Käsittämätöntä kuinka viksutkin naiset lankesivat moiseen herraan? Ei edes ulkonäöllisesti häävi!

Vastaisitteko te seuraavanlaisiin kirjeenvaihtoilmoituksiin:

Olen auton, pianon, osakkeen ja tehtaan omistava yli 100 000 mk kuukausituloinen diplomi-insinööri. Olen palannut juuri ulkomailta ja etsin kodin rauhaa rakastavaa, edustavassa asemassa olevaa lämminsydämistä naista!

tai alla olevaan ilmoitukseen (Turun Sanomista kopiodun jutun mukaan):

Auervaara etsi uhrinsa lehti-ilmoitusten perusteella. Syyskuussa 1954 Auervaara kirjoitti Uuden Suomen sivuille.

Sivistynyt 47-v, raitis ja kunnollinen POIKAMIES, joka ei juo eikä tupakoi ja jonka niin taloud. kuin yhteisk. asema on hyvä, toivoisi tällä tavoin tutustuvansa sellaiseen todella naiselliseen neitoon tai leskirouvaan, jolle oma kaunis koti olisi kullan kallis. Vaitiolo kunnia-asia ja arv. vast. viikon aikana U.S:n kontt. nimim. "Kaupunkiosake malli 54"

TS/Lehtikuva
Auervaara oli ammattirikollinen, joka petkutti lähinnä avioliittoon haluavia naisia. Hän esiintyi mielellään muun muassa maisterina tai lentäjänä.

Syyte raukesi ja myhäilevä casanova poistui oikeussalista kasvot peitettynä.

Mika Waltaria Auervaara innoitti kirjoittamaan näytelmän "Gabriel, tule takaisin" 1945.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=271&a=6045

Yleisö oli laatinut veisunkin Auervaarasta Rosvo Roopea mukaillen.

Sais Ruben kerran palkkansa ja laki oisi niin, ett' kaikki heilat kerran, koottais haaremiin. Vaan rangaistukses' Ruben varmaan pyytäis jonkun muun;

parempi orjan elämää on kuolo hirsipuun.

Naistenmiehen päivät päättyivät laulun mukaan, sillä Ruben Oskar Auervaara löytyi hirttäytyneenä Helsingin rikospoliisin pidätyssellistä 27. toukokuuta 1964.

Elämä hiuskarvan varassa

2008-08-30T09:34:00.014+01:00

Edellistä tekstiäni kirjoitellessani, ulkoa kuului muksahdus. Sellainen pieni vain, kuin tömähdys johonkin jo aiemminkin kokemaani. Riensin katsomaan, josko jotain näkyisi ja näkyihän siellä. Maassa makasi HÄN!

Katselin hetken HÄNTÄ, miettien mitä tekisin? Muistui mieleeni ne lapsuuden useat pakolliset lintuhautajaiset, jolloin hoidokki kuoli, huolimatta hellästä hoidosta. Linnun rinta näytti vielä sykkivän, silmätkin olivat eloisat, mutta ketarat sojotti kohti taivasta. Niin avuton! Tappaako minun se kuuluisi? Ei, en tahdo! Mutta silloinhan olen julma, enkä piittaa toisen tuskista! Hirveä sotkukin siitä tulisi! En minä ilkeä tehdä sitä!

Muistin sen röyhkeän katin, joka on livahtanut luokseni, aina heti jos ovi on ollut auki! Hoitakoon se tämän nyt sitten ja mahdollisimman pian ellei lintu itse toinnu ja lähde lentoon, jota toki toivon! Annan tuon olla tuossa - ja haenkin kameran ja ikuistan hänet, kuten paparazzit ovat ikiajat tehneet, saalistaessaan kohdettaan! Carpe Diem!

Alla kuva hieman myöhemmin, kun uskaltauduin tarkistamaan tilannetta! Lintu poissa! Ei höyheniä! Ei verta! Vain hätäpaskat jäljellä! Tointuiko hän? En tiedä? Teinkö oikein, toimiessani kuten toimin? Kuinka olisitte te arvoisat lukijani toimineet vastaavassa tilanteessa? Mitä lintuselle tapahtui?

Entäpäs erotiikka?

2008-08-30T05:10:00.020+01:00

Tarkastelen Viikkosanomien vuoden 1955 lehtien erotiikkaa. Ensin pikaselaten vain valokuvia. En tarkastele esimerkiksi mainoksia tms. Ensimmäiset hieman erotiikkaan vivahtavat kuvat löytyvät numerosta neljä, tammikuun viimeisestä painoksesta. Juttu on otsikolla "Neuvostonainen miesten maassa"

Kuten tarkemmin katsellen huomaa (klikkaa kuvat suuremmiksi), kuvien naisilla ei ole rintaliivejä. Rintaliivit kuten huulipuikot ja sukat kuuluvat ylellisyystavaroihin, joita tavalliset neuvostonaiset eivät pysty ostamaan. Rintaliivien hinta on kuulemma 2300 markkaa, mitähän tuohon aikaan Suomessa tuolla summalla sai?

PS VIIKKOSANOMIEN vuosikerta maksoi 1480 markkaa eli todella kalliita 2300 mk maksavat liivit olivat.

Samassa lehdessä on otsikon "VIIKON FILMIMAAILMA" alla seuraava kuva, missä Ava Gardner odottaa saavansa huulet törröllä suudelman suulle, vaan saakin vain isällisen otsasuudelman, korrekti vanha herrasmies! USA:n nykyiselle presidentillehän kävi vähän samoin Pekingissä, missä vähäpukeinen beachvolley-pelaaja tarjosi ahteriaan, presidentin taputeltavaksi. Yllättävän fiksusti George Bush asiasta selvisi, läpsäyttämällä vain yläselkää.

Hieman "rohkeita" kuvia julkaistaan vain ulkolaisista naisista, etupäässä filmitähdistä. Niissäkin kuvataan vain avarahkoa kaula-aukkoa ja sääriä. Suomalaisia naisia kuvataan vaatteet kunnolla päällä, kuten näkyy alla olevista kuvista.

Tässä tuoreen rouva Hilarion eli Armi Kuuselan iltapukeutumista Suomen vierailullaan. Sen verran pullealta hän vaikuttaa, että oletan hänen olevan raskaana?

Yllä suomalainen malli esittelee muodikkaita punaisia housuja. Pitkät housut eivät olleet tuolloin kovinkaan yleisiä naisilla, vasta 1960-luvulla ne yleistyivät, ensin tytöille ja sitten myös naisille.

Paljasta pintaa

2008-08-28T08:44:00.005+01:00

Valokuvatorstain viikon aiheena on iho. Tässäpä minun versioni siitä. Kuvassa kesän yksi harvinaisista suorastaan helteisistä päivistä, enimmäkseen satoi ja oli kylmää. Paidankin on joku tarennut riisua päältään.

Sota-ajan vauvanhoitoa

2008-08-25T12:03:00.015+01:00

Edellisen postauksen hempeilyn jälkeen, lienee paras palata karuun arkeen. Eiväthän ne suloiset vauvat, aina niin herttaisia ole, vaan vaativia tyranneja suorastaan, etenkin jos on pöksyt märät. Tässäpä oiva apu asiaan! Kelpaisiko tämän päivän ekologisille äideille ja heidän vauvoilleen turve- tai sanomalehtivuode, kuten tämän jutun äiti kertoo. Juttu kertoo ettei turvevuodevauvoilla ollut kuin vaippahousut kapalon tilalla. Ihan pienien possujen kasvatukselta kuulostaa vai mitä? Possut ovatkin mitä suloisimpia otuksia. Näin toimien luulisi lapsen oppivan pian kuivaksi.

1950- ja 1960-luvuilla lienee ollut äitiysavustuspakkauksissa vauvan kuivikkeeksi, kovia pahvisia imulevyjä, lisäksi käytettiin sanomalehteä kuten tässäkin jutussa kerrotaan. Kertakäyttövaipat tulivat vasta 1970-luvulla yleisiksi.

Poimin yllä olevan jutun, Kotilieden vuoden 1944 helmikuun 1. päivän lehdestä. Eletään pahinta sota-aikaa ja kaikesta on pula - köyhääkin. Kekseliäisyyttä vaadittiin arkipäivästä selviytymiseen. Silloin elettiin todella ekologisesti? Kierrätystä kierrätyksen perään.

Klikatkaa tämä juttu suuremmaksi, niin voitte lukea, mitä kaikkea käytettiin pienokaisen vaatetukseen. Miesten sukkiakin. Sopisivatko ne kuuluisat, miesten tennissukat tähän tarkoitukseen, kenties paremmin kuin väärissä tilaisuuksissa miesten jalkoihin.

Huomatkaa vauvan sukkanauhat nappeineen. Eiväthän sukat muutoin pysy potkivan vauvan jaloissa, lisäksi täytyi olla sukkanauhaliivi. Kuvan vauva on tänään 65-vuotias, jos on vielä elossa.

Tässä äiti on sitonut peiton kiinni pinnoihin, jotta peitto pysyisi päällä. Ymmärrettävä yritys pitää vauva lämpimänä, erityisesti talvisaikaan, usein puulämmitteisissä viileähköissä asunnoissa.

Lullaby of Birdland

2008-08-24T07:49:00.001+01:00

Hiekkaoliivin saturday suprise ATC-kortti teemana on seuraavaan lauantaihin saakka "lullaby".

Tietänettekö, arvoisat lukijani mitä se ATC-kortti juttu onkaan? No, se on enimmäkseen aikuisten ihmisten puuhailua/leikkimistä. Tavallaan pienoistaiteilua, sillä "taulun" on oltava kooltaan 6,4 cm*8,9 cm. Siinä on raja minkä sisällä taiteilu tapahtuu. Sopii mainiosti pienissäkin tiloissa harrastettavaksi. ATC-korttien avulla voit tutustua maailmanlaajuisesti muihin samaa harrastaviin. Solmia vaikkapa ystävyyssuhteita, vaihtamalla postitse kortteja muiden kanssa. Tämä on minun käsitykseni "lullabystä"

Ekana mieleeni sanasta tuli Sarah Vaughanin tulkinta "Lullaby by Birdland". Törmäsin hänen musiikkiinsa sattumalta, vieraillessani musiikkiliikkeessä, taisi olla viulun osto pääasiana. Pengoin myös alennuskorissa olevat kasetit, silloin ei vielä ollut paljon muita kuin finyylejä ja kasetteja. Omistaja kehui Sarah Vaughanin olevan upea tulkitsija. Niinpä päätin kokeilla, eivätkä rahani hukkaan menneet, totta hänen sanomansa olikin.

Valitettavasti en löytänyt Sarah Vaughanin tulkintaa kappaleesta, mutta Ella Fitzgeraldin tulkinta löytyi. Alla olevasta linkistä pääsee Ellan versioon.

http://www.youtube.com/watch?v=fxjL2Fac40Y

http://en.wikipedia.org/wiki/Ella_Fitzgerald

Vielä Sarah Vaughanin tulkinta Summertimesta,

http://www.youtube.com/watch?v=j4vfATcHunA

sekä vielä "Somewhere over the rainbow". Molemmissa vähän lullaby myös.

http://www.youtube.com/watch?v=j4vfATcHunA

http://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Vaughan

Nenäliinasta on moneksi

2008-08-23T05:10:00.014+01:00

Omin käsin lehti ei tainnut ilmestyä usein? Tämän jutun nenäliinoista, löysin vuoden 1949 numero neljästä, jouluisista asioita siinä puhutaan eli oliko viimeinen numero kyseessä? Nenäliina?! Nykyisin jo lähes tuntematon (kiitos kertakäyttöisten ja hygieenisimpien paperisten), paitsi ristiäisissä ja miehen povitaskussa, juhlatilaisuuksissa! Isälläni oli kahdenlaisia nenäliinoja. Valkoisia ja valko-siniraitaisia, niitä oikeasti käytettiinkin myös! Siis niistettiin räkä kuuluvasti niistäen siihen ja pistettiin sitten se inha räkäluutu taskuun tai pyhittiin hikeä otsalta pois. Onneksi minun ei tarvinnut koskaan pestä pyykkiä lapsuuskodissani, niitä räkäluutuja etenkään, vaan ikiahkera äitini pyykkäsi pyykitkin. Liotti ensin, jyskytti pulsaattori UPO:lla ja keitti vielä padassa valkopyykin sekä nämä miesten räkäluutut. Kuivuttuaan pyykkinarulla, ne vielä silitettiin ja viikattiin siististi liinavaatekaappiin tulevia tarpeita varten.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nen%C3%A4liina

Kauniisti ommellut ja itse virkatulla pitsillä sekä itse nimikoiden somistetut nenäliinat voisivat olla oiva lahja vieläkin nuorelle parille, tuleviin perhetapahtumiin, kuten ristiäisiin.

Muistan äitini laittaneen aina kauniin pitsireunaisen nenäliinan käsilaukkuunsa, kun mentiin vaikkapa hautajaisiin tai muihin juhlatilaisuuksiin. Vanhoissa romanttisissa elokuvissa, nainen pudotti tahallaan hajustetun nenäliinansa sulhonsa poimittavaksi. Sulho nuuhkaisi sitä ja pomi sen taskuunsa, muistoksi morsiosta - yksinäisiin kaipuun hetkiinsä. Myös kureliiveihinsä pökertynyttä neitoa sillä virvoiteltiin. Naisen kyynelehtiessä, mies poimi taskustaan nenäliinan ja ojensi sen daamilleen. Lisäksi sillä voitiin sitoa vertavuotava haava. Mitä muita käyttötapoja keksit? Yksi ainakin on alla olevassa kuvassa näkyvä tilanne.

Yritin etsiä valko-siniraitaisesta miesten nenäliinasta kuvaa netistä, vaan en löytänyt. Oli siis tartuttava itse kynään ja piirrettävä miesten nenäliinan yleinen käyttötapa kesäisin. Etenkin kaljujen miesten tapana tämä oli. Tämän naivistisen piirroksen piirsin pikaisesti suttupaperille, samalla kun seurasin teeveestä kisoja. Ehkä nenäliinan käyttötapa siitä ilmenee kuitenkin?

Niin keskeneräistä kaikki

2008-08-22T07:43:00.005+01:00

Valokuvatorstai on harrastelijoiden ja jopa puoliammattilaisten/ammttilaisten valokuvablogi, minne voi lähettää otoksiaan arvioitaviksi tai muuten vinkkejä saadakseen samaa harrastavien runsaalta joukolta.

Nykyisinhän ihmiset harrastavat paljon valokuvaamista, kiitos digikameroiden, joilla kuvaaminen on edullista ja helppoa. Kameroita onkin monentasoisia, valokuvaus on tavallaan välineurheilua.

Tämän kuvan tilanne oli herkullinen, varikset pitivät hupaisaa kokoustaan Kalajoen turistikeitaan Hiekkasärkkien rantatörmällä. Taustalla on vielä keskeneräinen lukuskerrostalo lomailijoille. Korkeatasoisia lomahuviloita sinne näyttää nousevankin, kuin sieniä sateella. Valitettavasti en tuolloin vielä hallinnut kamerani kaikkia niksejä, niinpä kuvan laatu on kehno. Lisäksi olin liian kaukana kohteesta, eikä kamerani zoomi riittänyt parempaan tulokseen tuolloin. Varmaan riittävät perustelut osallistua teemaan keskeneräinen.

Palkankorotushyppely

2008-08-21T06:45:00.019+01:00

Helmikuun Viikkosanomista vuodelta 1955 löytyy seuraava melkein koko sivun (noin 32cm*16cm) kokoinen pilapiirtäjä Kari Suomalaisen huomio ajastaan, otsikolla "Palkankorotushyppely". Eipä asiat kummemmiksi ole 50 vuodessakaan muuttuneet. Historia toistaa itseään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Suomalainen

Wikipedian tiedoissa puhutaan Karin olleen Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä vuosina 1950-1991, Viikkosanomista ei puhuta mitään. Eli Viikkosanomat lasketaan ilmeisesti Helsingin Sanomiin. Tulivatko IltaSanomat Viikkosanomien tilalle?

Tuunaa aistilliset alusvaatteet lumpuista

2008-08-20T16:51:00.001+01:00

Viimeisen rauhan kesän 1941, viimeinen Kotiliesi kehottaa valmistamaan lumpuista "Pisteettömiä alusasuja". Mitäs pisteettömyys sitten onkaan? Mikäli oikein ymmärsin tarkoittaa se etteivät saumat saa reijittyä ensimmäisen pesun jälkeen. Kotiliesi neuvoo ompeluniksit asian estämiseksi.

Silloin ei puhuttu tuunaamisesta vaan uusimisesta. Lumputkin käytettiin tarkoin, vanhojen alushousujen korjaamisesta kerrotaan seuraavaa:

"Ja housut, joitten keskisauman kohta jo on pahoin runneltunut, voidaan tähdepalasilla tai toisilla housuilla korjata käyttökelpoisiksi."

Tässä alushousut ja rintaliivit on tehty vanhasta alushameesta. Sangen aistikkaita alusasuja tuolloin käytettiinkin vai mitä mieltä olette? Tuollaiset rintaliivit olisivat varmaan miellyttävät pitää. Toista kuin nämä nykynaisten hiostaviksi topatut ja kaarituetut panssariliivit ovat.

Tuohon aikaan naiset eivät liene istuneet koskaan toimettomina, vaan aina oli jotain käsityötä tekeillä. Tuollaisten korjaamiseen kuluu paljon aikaa, mutta tulos on kaunis.

Kauniisti käsin huolitellut saumat asuissa ovat, ompelukonettakin toki käytettiin, malliltaan se oli poljettava SINGER enimmäkseen.

Eväskorin painon salaisuus

2008-08-19T05:50:00.001+01:00

Alla oleva Kieku ja Kaiku-sarjakuva, löytyy Kotilieden vuoden 1953 kesäkuun numerosta. Sitä julkaistiin kyseisessä lehdessä 1934-1975 välisenä aikana, aina piirtäjän Asmo Alho kuolemaan saakka. Tekstejä on riimitellyt mm itse Mika Waltari. Luulenpa Kieku ja Kaiku-sarjakuvan olleen monille 1934-1975 lapsuuttaan viettäneille ainoan kosketuksen kirjallisuuteen. Ovat oppineet riimittelyn alkeet korkeatasoisen opettajan johdolla.

"Vaikeaa et kestä maastoa, kotiin jää ja pidä paastoa", sanoo Kieku Possulle, vaan Possupa päättääkin toisin. Tässähän opetetaan lapsille, ettei aina pidä alistua vaan voi käyttää kekseliäisyyttään. Toruja lienee Possu saanut kepposestaan, vaan pääsipä kuitenkin luontoretkelle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kieku_ja_Kaiku

Tämän sarjakuvan loppu on hupaisa. Possu olikin sarajakuvan keskeisiä hahmoja.

Viikonloppu seilattiin

2008-08-18T01:01:00.000+01:00

Syy hiljaiselooni tänä viikonloppuna selittynee näistä kuvista. Luonnon ilmiöiden vaihtuva kauneus antaa sellaista mielenrauhaa ettei kaipaa sähköisten laitteiden seuraa lainkaan.Tässä pieni kuvakooste viikonlopusta.

Kuvassa olemme saapumassa Perämeren eteläosassa sijaitsevalle Maakallan saarelle.

Taustalla näkyy Maakallan naapurisaari Ulkokalla, saarien väli on noin viisi kilometriä. Saaret ovat suosittuja turistikohteita.

Merisää vaihtuu nopeasti, samalla matkalla saman päivän aikana, koimme myös kolean sumukohdan. Sen hälvettyä luonto järjesti vielä upean auringonlaskun. Kuunpimennys sentään jäi näkemättä paksun pilviverhon takia. Ei kaikkea hyvää samalla kerralla.

Rod Stewart tulkitsee herkästi purjehtimista.

I am sailing

I am sailing, I am sailing,
Home again cross the sea.
I am sailing, stormy waters,
To be near you, to be free.

I am flying, I am flying,
Like a bird cross the sky.
I am flying, passing high clouds,
To be with you, to be free.

Can you hear me, can you hear me
Thro the dark night, far away,
I am dying, forever trying,
To be with you, who can say.

Can you hear me, can you hear me,
Thro the dark night far away.
I am dying, forever trying,
To be with you, who can say.

We are sailing, we are sailing,
Home again cross the sea.
We are sailing stormy waters,
To be near you, to be free.

Oh lord, to be near you, to be free.
Oh lord, to be near you, to be free,
Oh lord.

Jos haluat kuunnella ikivihreän Rod Stewartin esityksen laulusta, klikkaa alla olevaa linkkiä.

http://www.youtube.com/watch?v=jXqrkjxtLSY&feature=related

Auringonlaskun alkua.

Sunnuntaina merenkäynti heiluttikin paattiamme jo rivakammin. Jäniksiä vilisi yhtenään. Rakastan merta, sen alinomaista vaihtelua, sen kiehtovaa kerrontaa. Meren ja horisontin katseluun ei kyllästy koskaan.

Valmistakaa ystävillenne iloinen yllätys

2008-08-16T04:10:00.001+01:00

Vuoden 1946 Omin käsin kansilehdessä on mm tunnetun suomalaisen suunnittelijan Kaj Franckin eläin- ja ihmishahmoja. Monissa suomalaisissa kodeissa on hänen suunnittelemiaan astioita ja lasiesineitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaj_Franck

Selailtuani kyseistä lehteä silmääni pistää alla oleva juttu Kansanavusta. Sehän oli perustettu tarkoituksena auttaa sodan takia kärsimään joutuneita ihmisiä etenkin lapsia ja vanhuksia, kuten sotaorpoja. YLE:n Elävästä arkistosta löytyy aiheesta tallenne. Alla linkki sivulle.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=23&a=2468

Olisiko tuo lapasmalli kiinnostava vielä tänäänkin ahkerille kutojille?

Omassa lapsuudessani hiihdimme innokkaasti ja merkkasimme nimemme ladunvarren postilaatikossa olevaan vihkoon, jotain kansanhiihtoa se lie ollut. Kilpailtiinko hiihtokilometreissä kenties ruotsalaisten kanssa, vai mikä oli intomme salaisuus? Hauskaa se ainakin oli ja kunto pysyi hyvänä.

Vieläköhän Omin käsin lehti ilmestyy?

PS Lehtileikkeiden teksteistä saa selvän, klikkaamalla kuvat suuremmiksi!

Omenalla päähäni tosiaan

2008-08-14T20:15:00.002+01:00

"Ota Olli omenia, omenat ovat makeita" alkaa Viikkosanomien pääkirjoitus vuonna 1955.1.1. Päätoimittajana on Aatos Erkko.

Tämä Viikkosanomien vuosikerta vuodelta 1955 lienee ollut hallussani jo kauan, jo vuosikymmeniä jopa. En ole kauheasti sitä lukenut. Se on ollut muuttojen välillä vuosia pahvilaatikossa ja kaapin kätköissä. Lehdet on sidottu taitavasti kirjaksi, siis koko vuoden 1955 lehdet yhdessä, eipä tuollaista järkälettä iltalukemiseksi sänkyyn oteta. Pöydän ääressä sitä on luettava. Mitoiltaan se on seuraava: pituus 34,5 cm, leveys 25,5 cm ja paksuus 6 cm. Painoakin lienee pari kiloa.

Tarkasteltuani kirjaa tarkemmin huomaan mielenkiintoisia asioita. Päätoimittajana tuolloin oli itse arvoisa Aatos Erkko! Koska lehdet ovat jo 53 vuotta vanhoja oletin kyseisen Erkon olevan muun kuin vieläkin elossa olevan. Googlattuani haulla Viikkosanomat löytyikin valaistusta asialle. Lehti vaikutti siis 1922-1975 välillä ja päätoimittajana tosiaan oli jo tuolloin, vain parikymppinen Aatos Erkko. Eipä ihme vaikka vaikutelmakseni snomista näin äkkipäätä jäikin modernius.

Eivätpä aiheet ole paljoa viidessäkymmenessä vuodessa muuttuneet, vai mitä mieltä olette. Sairaanhoitajien lakosta ja palkoista silloinkin puhuttiin. Tuo kansikuvakin on ajankohtainen ja sitä luonnehditaan seuraavasti: "Yksinäinen ja unelias alppimaja odottaa uhkarohkeiden kiipeilijöiden tuloa". Vastahan seurasimme livenä K2:n valloitusdraamaa Himalajalla, joskaan mitään majoja siellä ei liene vain rohkelikkojen telttoja.

Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja selvän teksteistä. Mitä on "hyväntekeväisyyskauppa", sellaista termiä en aiemmin ole kuullut?

Annelin kesäasu 1941

2008-08-14T04:14:00.002+01:00

Tämä "Annelin kesäasun" ohje löytyi vuoden 1941 Kotiliedestä numero 10 (lienee kevätnumero?). Tuolloin oli vielä hetken Välirauhaa, ennen Jatkosodan alkua kesäkuun lopulla 1941. Kansalaisten kulutusmahdollisuudet riippuivat kupongeista ja pisteistä, tietenkin myös varallisuudesta. Pelkkä raha ei siis riittänyt tarvekalujen ostoon, ellei käyttänyt laitonta ostokanavaa "mustaa pörssiä", missä tuotteet olivat hinnoitellut miten milloinkin. Kuitenkin siellä oleva tavara oli huomattavasti hintavampaa kuin tavallisissa laillisissa kaupoissa. Kaikesta tarpeellisesta oli pula.

Mitäs tämän päivän pikkutytöt tuumisivat tuollaisesta asusta, leikkihousuista ja viilekkeistä? Mitkä ihmeet ovat viilekkeet?

Leikkivä aikuinen

2008-08-13T18:41:00.002+01:00

Omistuksessani on mm sukuni miesten itse sitomia kirjoja, kuten nämä aikakauslehtien vuosikerrat. VIIKKOSANOMAT vuodelta 1955, KOTILIEDEN lehtiä alkaen vuodelta 1941, sekä OMIN KÄSIN lehtiä alkaen vuodesta 1946. Näistä aion mm poimia silmääni pistäneitä juttuja tähän blogiini. En kuitenkaan rajaa tätä mitenkään, vaan katson mihin tämä leikkipaikkani johtaa. Jutut voivat rönsyillä minne tahansa. Minä aion leikkiä vieläkin, vaikka olenkin jo mm mummo eräälle herttaiselle mummun sydänkävylle. Niin hänen kanssaanhan minä voin leikkiä ihan huomiota herättämättä.