LEIKKIPAIKKA

Räiskyvä

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 20 Nov 2009 13:20:00 +0000

Vuorenpeikon luolassa

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sun, 01 Nov 2009 02:59:00 +0000

Tie ulos / a way to outdoors

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 23 Oct 2009 14:59:00 +0000

Valokuvatorstain haasteena on "TIE ULOS". Tässä minun tulkinta aiheeseen.

Rakkaus / love

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sat, 17 Oct 2009 03:19:00 +0000

Osallistunpa taas valokuvatorstaihin teemalla - RAKKAUS! Harmittaa etten osaa tarpeeksi kuvankäsittelyä - vielä! Klikatkaa kuva suuremmaksi kuitenkin, pikkusen auttaa!

Virta

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 09 Oct 2009 02:40:00 +0000

Kuva osallistuu valokuvatorstain teemaan VIRTA.

Kosto

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sat, 03 Oct 2009 04:01:00 +0000

Päivitän pitkästä aikaa blogiani, osallistumalla valokuvatorstain aiheeseen KOSTO, tällä kuvalla.

Nyt mummoillaan

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sun, 01 Feb 2009 06:40:00 +0000

Yksi syy hiljaiselooni on tässä:

Selaillessani noita vanhoja lehtiä pysähdyin alla olevalle sivulle. Se löytyi Omin käsin lehden numerosta 3 vuodelta 1951. Minulla on monenlaisia lankajämiä, jotka olivat kauhealla sykkeröllä eikä niistä löytynyt päätä ei häntää. Sieltä oli käyty nyhtämässä langanpätkää milloin mihinkin tarpeeseen. Nyt kun oma äitini ei enää jaksa kutoa suvulle sukkia. Hänen kutomisena jos laittaisi yhteen kasaan syntyisi niistä valtava vuori.

Niinpä päätin ryhtyä vuorostani minä mummoilemaan. Sehän minä oikeasti olenkin pian jo toisenkin lapsenlapsen isoäiti. Tavoitteenani on kutoa noista jämistä seuraavaksi jouluksi kaikille lahjasukat tai lapaset tai mitä nyt niistä keksinkään. Olen selvittänyt lankasykkerön samalla kun olen seurannuat vaikkapa teeveetä. Nyt ne on pienillä kerillä siistisi odottamassa vuoroaan. Saadakseen langoista sukat on niitä yhdisteltävä. Tällä hetkellä minulla on valmiina kaksi paria sukkia. Olen ylpeä saavutuksestani. Opettelin mielestäni monimutkaisen sukanvarren sekä uuden tavan kutoa kantapää. Osaan nyt vahvistetun kantapään teon. Sitä kutsutaan myös ruusukantapääksi. Aiemmin olin kutonut sen äitini tavalla eli sellaisen joita näkee kaupasta ostettavissa sukissa, mikähän sen nimi lienee? Olen aina ihaillut pitsineuleita, mutta olettanut etten niitä osaisi. Joskus olen nimittäin yrittänyt sellaista vaan luopunut koska en ymmärtänyt ohjeista juuri mitään! Tuossa Omin käsin lehden sukkaohjeessa ohje oli niin selkeä, että minäkin siinä onnistuin!

Ensimmäisten sukkien kanssa oli vaikeuksia, jouduin välillä purkamaan ja aloittamaan alusta hororaitojen vuoksi. Näköjään aloittelijan ei sovi katsella teeveetä kutoessaan outoa mallia. Harrastettiinko ennen TV aikaa kenties enemmän monimutkaisia keskittymistä vaativia neuleita kuin nykyisin, voisi olettaa niin? No nyt hallitsen kuviokutomisen jo paremmin. Pystyn neulomaan tuota monimutkaisuutta samalla kun katselen telkkua. Onpa se tosiaan rentouttavaa ja palkitsevaa toimintaa. Enpä ihmettele jos kutominen on suosittua naisten keskuudessa. Vieläkö naiset pitävät ompeluseuroja?

Hyvää Joulua!

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Tue, 23 Dec 2008 21:34:00 +0000

"Kotilieden Joulu" 1951 julkaisi seuraavan Kieku ja Kaiku sarjakuvan. Riimittäjänä oli itse Mika Waltari ja kuvittajana Asmo Alho.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Onko metallimies rikas?

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sat, 13 Dec 2008 07:09:00 +0000

Näin alkaa vuoden 1950 Kotilieden numero 10:ssä (16.5.1950) julkaistu juttusarja "Miten suomalaiset elävät II".
Reilun kahden aukean kuvallisessa jutussa kerrotaan viilari Emil Niemisestä perheineen. Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten maksutuomion vuoksi teollisuus kehittyi vinhaa vauhtia etenkin metalliteollisuus. Silloiseen Neuvostoliittoon lähti jatkuvalla syötöllä junalasteittain sotakorvauksia. Sodasta palanneet miehet ja naiset työskentelivät ahkerasti. Työtä riitti ilmeisesti kaikille sitä haluaville? Olikohan tuolloin Suomessa lainkaan työttömyyttä?

Viilarin perhe asui Tampereella, vain isän käydessä töissä kodin ulkopuolella. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi neljä poikaa ja niiden sisko. Äiti oli tyypillisesti täystyöllistetty perheenemäntä. Hänellä ja lapsilla riitti kotona kyllin kotitöitä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Heillä oli tyypilliseen tuon ajan tapaan oma kasvimaa ja jopa 20-päinen kanala ruokatalouden helpottamiseksi. Äiti tietenkin ompeli ja kutoi ahkerasti pitääkseen perheensä vaatetettuna - edullisesti. Taisipa tuohon aikaan olla vaikeuksia ostaakaan valmiita vaatteita, kankaista ja kaikesta oli pulaa. Näin olen kuullut kerrottavan. Kaikki perheenjäsenet siis osallistuivat kykyjensä mukaan kotiaskareisiin, tässä perheessä hyvin tasa-arvoisestikin.

Vanhin poika Aulis oli juuri palannut yo-kirjoitusten reaalikokeesta ja lepäili kuvassa sohvalla. Oliko hän suvun ensimmäinen ylioppilas?

Tuolloin viilari ansaitsi 100 mk tunnissa. Tavallinen kirjemerkki maksoi sillon 5 mk eli tuntipalkallaan hän sai 20 kpl kirjemerkkejä. Nyt kirjemerkki maksaa 0,80 € eli vastaava viilarin tuntipalkka kuuluisi olla 16 €, jotta saisi saman määrän postimerkkejä kuin vuonna 1950. Taitaapa viilarin palkka ollakin tuota luokkaa? Pohjoisessa lienee allekin, 11 € kenties?

Miltäpä tuntuisi tuollainen perhe-elämä nykyihmisestä?

PS Aina näköjään on kinattu siitä onko oikein työläisen tienata sama kuin akateemisen tai kenties jopa enemmän? Klikkaamalla kuvaa voit saada selvää alkuperäisestä tekstistäkin!

Joskus en halua sanoa sanaakaan...

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 12 Dec 2008 17:38:00 +0000

Valokuva- ja runotorstain teemana on seuraava katkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Osallistunkin tällä kertaa molempiin kuvaan ja runoon tai mikä tuo lausumani lie? Sen päätätte te lukijani!

Ei aina halua sanoa sanoja.
Hiljaisuus sanoo enemmän?
Minulle ei olisi ongelma olla äänetön - vai olisiko?
Voinhan ajatella, tehdä käsin, liikkua, kirjoittaa, maalata, kuvata...
Hiljaisuuden retriitti - lie parasta!?
Joskus voisin kuitenkin sanoa liikaa ja satuttaa sanoillani.
Sanoa aivan aivan liikaa - sanoja,
ihan ajattelemattomia ja loukkaavia!
Sellainen minä lienen - ajattelematon
sanon ajattelematta.
Kunpa sanottuja sanoja saisi takaisin
eikä sanoisikaan - niin sattuvasti!
En sano sanaakaan - päätän.
Olen hiljaa - kuuntelen muiden sanoja!
Jos sen oppisin - olisinpa viisas!

Valokuvatorstain teemana on lasi

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 28 Nov 2008 17:23:00 +0000

Minun valintani aiheeseen on tämä kuva. Sanoja ei tarvinne enempi?

Oravalle ruokintalauta

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Wed, 26 Nov 2008 05:45:00 +0000

Isopeikko on esitellyt hienoa oravan ruokintalautaa hupaisassa blogissaan Isopeikon sanavarat. Usein hänen tarinoitaan lukiessa tulee hyvälle tuulelle. Suosittelenkin tarinoidensa lukemista vaikkapa kaamosmasennuksen poistoon.

Nyt voin ylpeänä esitellä minäkin sovelluksen isopeikon mallista oravan ruokintalautaan. Asetin sen oitis koekäyttöön ulos, tuskin siihen oravia kuitenkaan tulee sillä sen verran kaukana se on metsästä. Kuten kuvista näkyy lunta on meilläkin. Maanantain vastaisena yönä satoi toinen ensilumi siis 25.11. Virallinen ensilumihan satoi jo 31.10.2008 josta on kuvatallennekin täällä. Muutamia päiviä sitä pysyi maassa vaan sitten se suli pois kuten arvelinkin. Vesisadetta, kuraisuutta ja kuuraisuutta on ollut senkin jälkeen. Kuinkahan kauan tämä lumi pysynee maassa? Saammeko valkean joulun, jää nähtäväksi?

Tämä oravalauta lähtee viihdykkeeksi eräälle yksinäiselle vanhukselle. Toivottavasti se ilahduttaa häntä ja aikansakin kuluu rattoisammin tuota laitetta seuratessa. Uskaltautuuko orava laudalle, ymmärtääkö avata kannen ja ottaa sieltä pähkinän syötäväkseen? Hieman arveluttaa laitteen mataluus! Pääseekö kissa oravaan käsiksi, sellaisia irrallaan olevia kissoja liikuskelee siellä täällä. Mietin myös pitääkö oravalle laittaa ruokintalaudasta jatkoriuku lähimpään puuhun pakoreitiksi?

PS Lunta satelee hiljalleen edelleen. Ylemmän kuvan otin heti asetettuani ruokintalaudan pihalle kokeeksi, muutaman hetken päästä otin tuon toisen kuvan. Noin paljon lunta satoi muutamassa hetkessä. Kuinka pimeää olisikaan ellei olisi tuota lumen tuomaa valoa? Saisimmepa oikean kunnon talven näiden muutamien vähälumisten talvien jälkeen!

Lääke on jo keksitty

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 21 Nov 2008 04:50:00 +0000

Valokuvatorstain viikon teemana on seuraava tekstiote:

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Luonnossa unohtuu ajankulu, siellä rauhoittuu. Sielu ja ruumis saavat ravintoa. Kyllä se vastalääke on aina ollut olemassa - ei sitä tarvitse uudelleen keksiä. Eikä se maksa edes mitään - kaikilla on siihen varaa.

Kuvatutkielma vuoden 1955 Viikkosanomista

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Wed, 19 Nov 2008 15:02:00 +0000

Valokuvatorstain teemana oli kuvata jokin esine kolmen kuvan sarjana. Minä yritän näyttää kuvasarjallani Viikkosanomien valtavaa kokoa. Varsinainen pöytäkirja.

Keskimmäisen ison Biblian painovuosi on 1903. Vasemmalla vuoden 1955 Viikkosanomat kirjaksi sidottuna.

Tästä näkee (kenties) kuinka kirjat ovat sidottu. Alimpana Viikkosanomat.

PS Tarkemmin tarkasteltuani tätä Viikkosanomat kirjaa, huomaan siinä olevan vain puolen vuoden lehdet eikä koko vuotta 1955!

Maailman kolmanneksi rumin paikka

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Tue, 18 Nov 2008 17:45:00 +0000

En ihmettele jos Keskisten Tuurin kyläkauppa on valittu maailman kolmanneksi rumimmaksi rakennukseksi! Ihan ansaitusti, vaan rahaahan se siitäkin tahkoaa. Kesällä pikaisesti siellä kävimme ja nopeasti myös sieltä poistuimme. Kyllä minullekin Tuurista tuli absurdi olo, etten ihmettele jos on valittu vähintäänkin kolmanneksi rumimmaksi rakennelmaksi maailmassa! Tyylien sekoitusta sumeilematta, potkulauta tai polkupyörä olisi ollut oiva kulkuväline valtavassa myymälässään, jotta sen olisi viitsinyt rämpiä läpi. Tuuriin tutustumispäivä oli lisäksi hyvin sateinen, kameraa säästääkseni otoksia oli aiheesta valitettavasti vähän.

Vammainen presidentti

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sat, 08 Nov 2008 11:26:00 +0000

Viikkosanomien numerossa 14-15A 1955 on mielenkiintoinen kuvallinen juttu USA:n II maailmansodan aikaisen presidentti Franklin Delano Rooseveltin osuudesta Jaltan sopimuksessa. Sopimuksen allekirjoituksesta lähtien oli kiistelty siitä oliko Roosevelt ollut liian myöntyväinen Stalinin kannalle. Roosevelt kuoli pian tapaamisen jälkeen kesken presidenttikauttaan. Häntä seurasi republikaani Harry.S Truman, muuttaen USA:n suhtautumisen NL:n viileäksi.

PS Sopimus julkaistiin maaliskuussa 1955 ja siinä syy Viikkosanomien juttuun.

Erityisen mielenkiintoinen jutussa on alla oleva kuva. Siinä nuoruuden polion sairastumisen jälkeen täysin liikuntakyvytön presidentti on kokenut ihmeparannuksen patsaan muodossa.

Kuvassa englantilaiset työläiset siivoavat tahallisesti tahrittua FDR:n patsasta Lontoossa. Rooseveltiä väitettiin Jaltan petturiksi.

Vitsailevaan tyyliin puolitietoa netissä levittävästä hikipediasta löytyi tämä pyörätuolissa istuvasta FDR:stä otettu kuva. Tällaisia vammaisuuden todistavia kuvia hänestä on olemassa kuulemma vain kaksi. FDR pyrki salaamaan vammaisuutensa tavallisilta kansalaisilta.

http://hikipedia.info/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tässä vammainen presidentti on nostettu tuoliin.

Mitä mieltä olette, istuuko presidentti Roosevelt tässä kuvassa pyörätuolissa vai ei?

Kolmen voittajavallan päämiehet Churchill, Roosevelt ja Stalin sopimassa II maailmansodan rauhan jälkeisistä toimista Jaltalla helmikuussa 1945.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_D._Roosevelt

Tämä istuva patsas presidentistä löytyy Franklin Delano Roosevelt Memorialista. Mukana on myös patsas hänen Fala koirastaan. Tuon FDR:n usein käyttämän viitan alle sopii hyvin piilotettavaksi pyörätuoli.

http://en.wikipedia.org/wiki/Franklin_Delano_Roosevelt_Memorial

Mutta Elizabeth Taylor pääsi kanteen

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Wed, 05 Nov 2008 06:00:00 +0000

Vaikka Gina Lollobrigidasta on sisäsivuilla usean aukean verran kuvia, ei hän päässyt kuitenkaan kanteen kuten toinen tuon ajan filmstar Liz Taylor pääsi. Kuvakannen selosteessa sanotaan Elizabeth Taylorin ja Stewart Grangerin poseeraavan, keikarien kuninkaan Beau Brummelin elämästä kertovassa englantilaisessa Curtis Bernhardin ohjaamaassa elokuvassa, joka kuulemma saapuu Suomeen kevättalvella. Enpä muista tuota elokuvaa katsoneeni. Eikö kannen mies näytä Richard Burtonilta (yksi Elizabethin useista aviomiehistä)? Kuvaushetkellä Elizabeth Taylor oli noin 23-vuotias.

Elizabeth Taylorin ura alkoi varhain 8-vuotiaana. Hän näytteli lapsena mm. ihanissa Lassie-elokuvissa.

Tänään Liz Taylor on 76-vuotias, kuvassa Liz viimeisimmän aviomiesehdokkaansa kanssa, jos menivät naimisiin oli se Taylorin yhdeksäs aviomies. (kuva vuodelta 2007)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Taylor

La Lollo

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sun, 02 Nov 2008 08:02:00 +0000

Viikkosanomien suosikki naispuolinen filmstar vuodelta 1955 näytti olevan Gina Lollobrigida. Peräti kolmen koko aukeaman kuvakooste esittelee häntä, tuon ajan yhtä seksisymbolia. Tuolloin 27-vuotias La Lollo oli taiteilijoiden mallina ja tässä poimintoja tuloksista.

Tekstin perusteella La Lolloa maalasivat vain miespuoliset taiteilijat?

Muistuttaako tuo oikealla alareunassa oleva kuva eniten Ginaa, vai mitä mieltä olette?

Tässä vielä La Lollo vuodelta 2006 jolloin aikansa seksisymboli oli 79-vuotias. Nyt hän on 81-vuotias.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gina_Lollobrigida

Ensilumi

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Fri, 31 Oct 2008 14:09:00 +0000

Matkalla jostakin jonnekin, pysäkiltä nähty ensilumi.

On the road...

Pitkospuita pitkin nykyaikaan

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Thu, 23 Oct 2008 08:42:00 +0000

Valokuvatorstain viikon teemana on "silta nykyaikaan". Kuva minun valinnastani aiheeseen.

Onko 40-vuotias nainen vanha?

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sun, 19 Oct 2008 02:04:00 +0000

Veden kantaminen lienee yksi yleisimpiä naisten ja tyttöjen hoitamia asioita maailmassa. Yhteiskaivolla ehdittiin hieman rupatella päivän askareiden lomassa. Kaivoa ei voitu perustaa mihin vain, se saattoi olla kaukanakin huushollista. En muista milloin lapsuuskotiini tuli vesijohto sisälle? Luulen sen tapahtuneen 1950-luvun lopulla? Sitä ennen se kannettiin emali- tai sinkkiämpärissä sisälle.

Tällaiset kaatoaltaat ja vesikraanat olivat yleisiä vielä 1970-luvulla maaseudun keittiönurkkauksissa.

Kuvan ämmänlänkiä en muista käytetyn, isompi määrä vettä haettiin maitokärryillä = käsikärryillä maitotonkkiin laskettuna. Kaivo pyrittiin perustamaan mahdollisimman lähelle asuinrakennuksia tai navettoja.

Oman kaivomme vesi oli rautapitoista, siksi valkopyykki- ja saunavedeksi haettiin vettä arosta, itsekin sitä puuhaa paljon lapsuudessani tein. Ihmeesti sitä jaksoi maitokärryillä useamman tonkan vesilastin hakea saunalle lauantaisin. Saunanlämmityspuuha oli mielihommiani raskaudestaan huolimatta.

PS Mainos löytyi Kotilieden huhtikuun n:o 7 vuodelta 1953.

Suomalainen nuorallatanssi

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Thu, 16 Oct 2008 15:37:00 +0000

En muista koskaan olleen tällaista helmikuuta jolloin olisi voinut veneillä, täällä missä tuohon aikaan vuodesta kuuluisi olla paukkupakkaset ja kantava jää vaikka autoilla. Tällaista hyistä nuorallatanssia seurasin 8. helmikuuta 2008 Kalajoella, kun miehet rantautuivat meriseltä retkeltään. Kuva osallistuu valokuvatorstain viikon teemaan suomalainen nuorallatanssi.

JK Hieman täsmennystä aiheeseen:

Vuonna 1973 brittiläiseltä journalistilta ja jännityskirjailijalta Desmond Bagleylta ilmestyi teos nimeltä The Tightrope Men. Sen kustansi Suomessa WSOY ja sen nimeksi annettiin Suomalainen nuorallatanssi. Kirjan päähenkiö, Giles Denison, herää itselleen täysin tuntemattomassa paikassa eikä kauhukseen tunnista kasvojaan kylpyhuoneen peilistä... Siitä alkaa seikkailu, jossa liikutaan Norjassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Voit lukea lisää Desmond Bagleysta ja hänen tuotannostaan täältä ja täältä.

Yhteinen kieli löytyi

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sat, 11 Oct 2008 06:21:00 +0000

Putkiradio pauhaa
Peipposet laulaa lallatilaa
pompspomps raidan yli
alusta loppuun
paiste akkunan merkkaa ruskeaan miranooliin
pompspomps raidan yli
lopusta alkuun
Putkiradio pauhaa
ei anna rauhaa
Taisto laulaa
meren yllä
pompspomps raidan yli
alusta loppuun
Putkiradio pauhaa
käsi jauhaa
etsii lauhaa
piipiisii nyys
rätspätsshii suhinaa
viisari seis
yhteys saatiin
ping ping piip ping ping ping paap
Onko se Marsista siis

PS Kuva ja teksti osallistuvat valokuva- ja runotorstaihin.

Saturday surprise / breakfast

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Tue, 07 Oct 2008 10:01:00 +0000

Tämän viikon hiekkaoliivin saturday surprise:n teemana on breakfast. Se tuntui helpolta, useampikin vaihtoehto olisi hetikin tullut mieleen ja materiaalikin niihin löytynyt. Tämän nyt valitsin kuvan tunnellmallisuuden vuoksi. Suurperheen tomera emäntä jakamassa lapsilleen aamupuuroa tuota suomalsikansallista joka aamuista(?) kaurapuuroamme. Suorastaan pyhätoimitus. Lienee tuolla pirtin pöydän päässä isäkin lapsi sylissään odottamassa vuoroaan. Syödäänkö missään muualla moista aamupalaa kuin Suomessa, tosin harvinaista sen syöminen lie nykyisin?

Kasvata omat paistisi pihallasi

noreply@blogger.com (leikkipaikka) — Sun, 05 Oct 2008 06:21:00 +0000

Välirauhan ajan Kotiliedessä numero kymmenen vuodelta 1941 neuvotaan ihmisiä harkitsemaan oman paistin kasvattamista kesän aikana omalla pihalla, jos siihen suinkin löytyy tilaa ja mahdollisuuksia, kaupungeissakin. Näin välttyy jonottamasta kortilla ollutta kuponkilihaa tulevana talvena. Neuvo olikin hyvä sillä jo kesäkuun lopulla alkoi sota jälleen, jatkuen syksyyn 1944 ja vielä Lapin sota päälle 1945.

Sian kasvattamiseen 100 kiloiseksi tarvittiin seuraava määrä ravintoa:

30 kg kaurajauhoja
110 kg ohrajauhoja
300 kg vihantarehua
280 kg lanttua
300 kg perunaa
525 kg kuorittua maitoa

Kuulostaa paljolta, mistä tuon rehumäärän saisi? Sioille syötettiin tosin kaikki keittiötähteet kuten perunankuoret yms. Mitään ei pantu haaskioon. Jokaisessa hyötyeläimiä pitävässä taloudessa oli keittiötilan nurkassa solkkuämpäri, jonne kaikki syöttösialle kelpaava ruoantähde pantiin.

Mitäpä tämän päivän lapset sanoisivat jos heidän pitäisi syödä lemmikkikaninsa?